見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その12「第12詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 
《Yhdestoista runo》 第11詩 
《Kahdestoista runo》 第12詩 
《Kolmastoista runo》 第13詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜
《Kahdestoista runo》 第12詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全504行 》←空白行を含む。line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Kahdestoista runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Siitä Ahti Lemminkäinen,
tuo on kaunis kaukolainen,
aina aikoja eleli
nuoren neitosen keralla;
ei itse sotia käynyt
eikä Kyllikki kyleä.
Niin päivänä muutamana,
huomenna moniahana
itse Ahti Lemminkäinen
lähtevi kalankutuhun;
tullut ei illaksi kotihin,
ensi yöksi ennättänyt.
Jo meni Kyllikki kylähän,
noien neitojen kisahan.
Kenpä saattavi sanoman,
kenpä kielen kantelevi?
Ainikki sisar Ahilla;
sep' on saattavi sanoman,
sepä kielen kantelevi:
"Armas Ahti veikkoseni!
Jo kävi Kyllikki kylässä,
veräjillä vierahilla,
kylän neitojen kisassa,
kassapäien karkelossa."
Ahti poika, aino poika,
itse lieto Lemminkäinen
tuosta suuttui, tuosta syäntyi,
tuosta viikoksi vihastui.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Oi emoni, vaimo vanha!
Jospa paitani pesisit
mustan käärmehen mujuissa,
kiirehesti kuivoaisit,
mun sotahan mennäkseni
Pohjan poikien tulille,
Lapin lasten tanterille:
jo kävi Kyllikki kylässä,
veräjillä vierahilla,
noien neitojen kisassa,
kassapäien karkelossa."
Kyllä Kyllikki sanovi,
nainen ensin ennättävi:
"Ohoh armas Ahtiseni!
Ellös lähtekö sotahan!
Näin mä unta maatessani,
sike'in levätessäni:
tuli ahjona ajeli,
valkea välähtelihe
aivan ikkunan alatse,
periseinän penkeretse;
siitä tuiskahti tupahan,
koskena kohahtelihe
siltalauoista lakehen,
ikkunasta akkunahan."
Siitä lieto Lemminkäinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"En usko unia naisten
enkä vaimojen valoja.
Oi emoni, kantajani!
Tuo tänne sotisopani,
kanna vainovaatteheni!
Mieleni minun tekevi
juomahan soan olutta,
soan mettä maistamahan."
Tuon emo sanoiksi virkki:
"Oi on Ahti poikaseni!
Ellös lähtekö sotahan!
On meillä oloista koissa
leppäisessä lekkerissä
tapin tammisen takana;
tuon sinulle juoaksesi,
josp' on joisit kaiken päivän."
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"En huoli koto-oloista!
Ennen juon joesta vettä
melan tervaisen terältä:
makeamp' on juoakseni,
kuin kaikki kotoiset kaljat.
Tuo tänne sotisopani,
kanna vainovaatteheni!
Lähen Pohjolan tuville,
Lapin lasten tanterille
kultia kyselemähän,
hope'ita haastamahan."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Ohoh Ahti poikaseni!
Onp' on kultia ko'issa,
hope'ita aitassamme.
Vasta päänä eilisenä,
aamulla ani varahin
kynti orja kyisen pellon,
käärmehisen käännätteli;
nosti aura arkun kannen,
perä penningin ylenti:
siihen on salvattu satoja,
tuhansia tukkueltu.
Arkun aittahan ehätin,
panin aitan parven päähän."
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"En huoli kotieloista!
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Jos markan soasta saanen,
parempana tuon pitelen,
kuin kaikki kotoiset kullat,
auran nostamat hopeat.
Tuo tänne sotisopani,
kanna vainovaatteheni!
Lähen Pohjolan sotahan,
Lapin lasten tappelohon.
"Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
itse korvin kuullakseni,
nähä näillä silmilläni,
onko neittä Pohjolassa,
piikoa Pimentolassa,
jok' ei suostu sulhosihin,
mielly miehi'in hyvihin."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Ohoh Ahti poikaseni!
Sull' on Kyllikki ko'issa,
kotinainen korkeampi!
Kamala on kaksi naista
yhen miehen vuotehella."
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Kyllikki on kylänkävijä:
juoskohon joka kisassa,
maatkohon joka majassa,
kylän impien iloissa,
kassapäien karkeloissa!"
Emo kielteä käkesi,
varoitteli vaimo vanha:
"Ellös vainen, poikueni,
menkö Pohjolan tuville
ilman tieon tietämättä,
ilman taion taitamatta,
Pohjan poikien tulille,
Lapin lasten tanterille!
Siellä lappi laulanevi,
tunkenevi turjalainen
suin sytehen, päin savehen,
kypenihin kyynäsvarsin,
kourin kuumihin poroihin,
palavihin paateroihin."
Niin sanovi Lemminkäinen:
"Jo minua noiat noitui,
noiat noitui, kyyt kiroili;
koki kolme lappalaista
yhtenä kesäisnä yönä,
alasti alakivellä,
ilman vyöttä, vaattehitta,
rikorihman kiertämättä:
senpä hyötyivät minusta,
sen verran, katalat, saivat,
min kirves kivestä saapi,
napakaira kalliosta,
järky jäästä iljanesta,
Tuoni tyhjästä tuvasta.
"Toisinpa oli uhattu,
toisinpa kävi kätehen.
Mielivät minua panna,
uhkasivat uuvutella
soille sotkuportahiksi,
silloiksi likasijoille,
panna leuan liettehesen,
parran paikkahan paha'an.
Vaan minäpä, mies mokoma,
en tuossa kovin hätäillyt;
itse loime loitsijaksi,
sain itse sanelijaksi:
lauloin noiat nuolinensa,
ampujat asehinensa,
velhot veitsirautoinensa,
tietäjät teräksinensä
Tuonen koskehen kovahan,
kinahmehen kauheahan,
alle koprun korke'imman,
alle pyörtehen pahimman.
Siellä noiat nukkukohot,
siellä maatkohot katehet,
kunnes heinä kasvanevi
läpi pään, läpi kypärin,
läpi noian olkapäien,
halki hartialihojen
noialta makoavalta,
katehelta nukkuvalta!"
Ainapa emo epäsi
lähtemästä Lemminkäistä;
emo kielti poikoansa,
nainen miestänsä epäsi:
"Ellös vainen menkökänä
tuonne kylmähän kylähän,
pimeähän Pohjolahan!
Tuho ainaki tulevi,
tuho poikoa pätöistä,
hukka lieto Lemminkäistä.
Jos sanot sa'alla suulla,
enp' on tuota uskokana:
ei sinussa laulajata
Pohjan poikien sekahan,
etkä tunne kieltä Turjan,
maha et lausua lapiksi."
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
silloin lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
oli päätänsä sukiva,
hapsiansa harjoava.
Suan seinähän sivalti,
harjan paiskoi patsahasen,
sanan virkkoi, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
"Silloin on hukka Lemminkäistä,
tuho poikoa pätöistä,
kun suka verin valuvi,
harja hurmehin loruvi."
Läksi lieto Lemminkäinen
pimeähän Pohjolahan
vastoin kieltoa emonsa,
varoitusta vanhempansa.
Hyöteleikse, vyöteleikse,
rautapaitoihin paneikse,
teräsvöihin telkitäikse.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Mies on luustossa lujempi,
rautapaiassa parempi,
teräsvyössä tenhoisampi
noien noitien sekahan,
jottei huoli huonommista,
hätäile hyviäkänä."
Otti miekkansa omansa,
tempasi tuliteränsä,
jok' oli Hiiessä hiottu,
jumaloissa kuuraeltu;
tuon sivullehen sitovi,
tunki tuppihuotrasehen.
Missä mies varaeleikse,
uros tuima turveleikse?
Jo vähin varaeleikse,
tuossa tuima turveleikse:
oven suussa orren alla,
pirtin pihtipuolisessa,
pihalla kujasen suussa,
veräjissä viimeisissä.
Siinä mies varaelihe
vaimollisesta väestä;
ei ole ne varat väkevät
eikä turvat luotettavat,
niin vielä varoitteleikse
urohoisesta väestä
tien kahen jaka'imessa,
sinisen kiven selässä,
hettehillä heiluvilla,
läikkyvillä lähtehillä,
kosken kopruilla kovilla,
ve'en vankan vääntehessä.
Tuossa lieto Lemminkäinen
itse lausui ja saneli:
"Ylös maasta, miekkamiehet,
mannun-aikaiset urohot,
kaivoloista, kalpamiehet,
jokiloista, jousimiehet!
Nouse, metsä, miehinesi,
korpi kaikki, kansoinesi,
vuoren ukko, voiminesi,
vesihiisi, hirmuinesi,
väkinesi, veen emäntä,
ve'en vanhin, valtoinesi,
neitoset, joka norosta,
hienohelmat, hettehistä
miehen ainoan avuksi,
pojan kuulun kumppaliksi,
jottei pysty noian nuolet
eikä tietäjän teräkset
eikä velhon veitsirauat,
ei asehet ampumiehen!
"Kun ei tuosta kyllä liene,
vielä muistan muunki keinon:
ylemmäksi huokoaime
tuolle taivahan Ukolle,
joka pilviä pitävi,
hattaroita hallitsevi.
"Oi Ukko, ylijumala,
taatto vanha taivahinen,
puhki pilvien puhuja,
halki ilman haastelija!
Tuo mulle tulinen miekka
tulisen tupen sisässä,
jolla haittoja hajotan,
jolla riitsin rikkehiä,
kaa'an maalliset katehet,
ve'elliset velhot voitan
etiseltä ilmaltani,
takaiselta puoleltani,
päältä pääni, viereltäni,
kupehelta kummaltani,
- kaa'an noiat nuolihinsa,
velhot veitsirautoihinsa,
tietäjät teräksihinsä,
pahat miehet miekkoihinsa!"
Siitä lieto Lemminkäinen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
varsan viiasta vihelti,
kulokosta kultaharjan;
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
pisti varsan valjahisin,
puikkoihin tulipunaisen.
Itse istuikse rekehen,
kohautti korjahansa,
laski virkkua vitsalla,
karkutti kariperällä.
Virkku juoksi, matka joutui,
reki vieri, tie lyheni,
hope'inen hiekka helkki,
kangas kultainen kumisi.
Kulki päivän, kulki toisen,
kulki kohta kolmannenki.
Päivänäpä kolmantena
kylä vastahan tulevi.
Siitä lieto Lemminkäinen
ajavi karittelevi
vierimäistä tietä myöten
vierimäisehen talohon.
Yli kynnyksen kysyvi,
lausui lakkapuun takoa:
"Oisiko talossa tässä
rinnukseni riisujata,
aisani alentajata,
luokin lonkahuttajata?"
Lausui lapsi lattialta,
poika portahan nenältä:
"Ei ole talossa tässä
rinnuksesi riisujata,
aisasi alentajata,
luokin lonkahuttajata."
Mitä huoli Lemminkäinen!
Laski virkkua vitsalla,
helähytti helmisvyöllä;
ajavi karittelevi
keskimäistä tietä myöten
keskimäisehen talohon.
Yli kynnyksen kysyvi,
lausuvi lakan takoa:
"Oisiko talossa tässä
ottajata ohjaksien,
rinnuksien riistojata,
rahkehien raastajata?"
Kiisti akka kiukahalta,
kielipalko pankon päästä:
"Kyllä saat talosta tästä
ottajia ohjaksesi,
rinnuksesi riisujia,
aisasi alentajia:
onp' on kyllä kymmeniä,
saat jos tahtonet satoja,
jotka sulle kyyin saavat,
antavat ajohevosen,
kotihisi, konnan, mennä,
maahasi, pahan, paeta,
isäntäsi istumille,
emäntäsi astumille,
veljesi veräjän suulle,
sisaresi sillan päähän
ennen päivän päätymistä,
auringon alenemista."
Mitä huoli Lemminkäinen!
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oisi akka ammuttava,
koukkuleuka kolkattava."
Laski virkun vieremähän;
ajavi suhuttelevi
ylimäistä tietä myöten
ylimäisehen talohon.
Siinä lieto Lemminkäinen
lähetessänsä taloa
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Sule, Hiisi, haukun suuta,
Lempo, koiran leukaluuta,
laita sulku suun etehen,
haitta hammasten välihin,
ettei ennen ääntä päästä
miehen mentyä sivutse!"
Niin pihalle tultuansa
lyöpi maata ruoskallansa:
utu nousi ruoskan tiestä,
mies pieni u'un seassa;
sepä riisui rinnuksia,
sepä aisoja alenti.
Siitä lieto Lemminkäinen
itse korvin kuuntelevi
kenenkänä keksimättä,
kunkana havaitsematta:
kuuli ulkoa runoja,
läpi sammalen sanoja,
läpi seinän soittajoita,
läpi lauan laulajoita.
Katsahti tupahan tuosta,
pilkisteli piilokkali:
tupa oli täynnä tuntijoita,
autsat täynnä laulajoita,
sivuseinät soittajoita,
ovensuu osoavia,
peripenkki tietäjiä,
karsina karehtijoita;
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
lauloivat Lapin runoja,
Hiien virttä vinguttivat.
Siitä lieto Lemminkäinen
tohti toisiksi ruveta,
ruohti muuksi muutellaita;
meni nurkasta tupahan,
sai sisähän salvoimesta.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Hyvä on laulu loppuvasta,
lyhyestä virsi kaunis;
miel' on jäämähän parempi
kuin on kesken katkemahan."
Itse Pohjolan emäntä
liikkui sillan liitoksella,
laahoi keskilattialla.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Olipa tässä ennen koira,
rakki rauankarvallinen,
lihan syöjä, luun purija,
veren uuelta vetäjä.
Mi lienetki miehiäsi,
ku ollet urohiasi,
kun tulit tähän tupahan,
sait sisähän salvoksehen
ilman koiran kuulematta,
haukkujan havaitsematta?"
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"En mä tänne tullutkana
taioittani, tieoittani,
mahittani, maltittani,
ilman innotta isoni,
varuksitta vanhempani,
koiriesi syötäväksi,
haukkujen hakattavaksi.
"Pesipä emo minua,
pesi piennä hutjukkana,
kolmasti kesäisnä yönä,
yheksästi syksy-yönä,
joka tielle tietäjäksi,
joka maalle malttajaksi,
kotonani laulajaksi,
ulkona osoajaksi."
Siitä lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
jop' on loihe loitsijaksi,
laikahtihe laulajaksi:
tulta iski turkin helmat,
valoi silmät valkeata
Lemminkäisen laulaessa,
laulaessa, lausiessa.
Lauloi laulajat parahat
pahimmiksi laulajiksi;
kivet suuhun syrjin syösti,
paaet lappehin lateli
parahille laulajille,
taitavimmille runoille.
Niin lauloi mokomat miehet
minkä minne, kunka kunne:
ahoille vesattomille,
maille kyntämättömille,
lampihin kalattomihin,
aivan ahvenettomihin,
Rutjan koskehen kovahan,
palavahan pyörtehesen,
virran alle vaahtipäiksi,
kosken keskelle kiviksi,
tulena palelemahan,
säkehinä säykkymähän.
Sinne lieto Lemminkäinen
lauloi miehet miekkoinensa,
urohot asehinensa;
lauloi nuoret, lauloi vanhat,
lauloi kerran keskilaaun;
yhen heitti laulamatta:
karjapaimenen pahaisen,
ukko vanhan umpisilmän.
Märkähattu karjanpaimen,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Oi sie lieto Lemmin poika!
Lauloit nuoret, lauloit vanhat,
lauloit kerran keskilaaun:
niin miks' et minua laula?"
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Siksi en sinuhun koske,
kun olet katsoa katala,
kurja koskemaisittani.
Vielä miesnä nuorempana,
karjanpaimenna pahaisna
turmelit emosi tuoman,
sisaresi siuvahutit;
kaikki herjasit hevoset,
tamman varsat vaivuttelit
suon selillä, maan navoilla,
ve'en liivan liikkumilla."
Märkähattu karjanpaimen
tuosta suuttui ja vihastui.
Meni ulos usta myöten,
pellolle pihoa myöten;
juoksi Tuonelan joelle,
pyhän virran pyörtehelle.
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Siellä katsoi Kaukomieltä,
vuottelevi Lemminkäistä
Pohjasta paloavaksi,
kotihinsa kulkevaksi.
〜〜
《Kolmastoista runo》 第13詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第12詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全504行 》←空白行を含む。タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
アハティ・レンミンカイネンより、
それは美しい極東の人だ、
いつも若い女性と
若い乙女と
戦争をしたこともなく
キルリッキ・キルでもない。
だから一日か二日で、
明日への多くの日
「アハティ・レンミンカイネン自身が
釣りに行った;
今夜は家に帰らなかった、
そして次の日の夜。
もうキルリッキは村に行った、
レディースゲームも。
誰が彼女に言えたんだ?
誰が彼女の舌に言っただろうか?
アヒラ姉さんだけ;
彼女なら言えただろう、
あれは舌を話した者だ:
「愛しいアハティ!
キルリッキはもう村に行った、
見知らぬ人と森の中で
村の女性たちのレースで、
"レジのビュッフェで"
♪アハティ坊や、唯一の坊や、
# "彼女は小さなガキだ
"彼は怒っていた、彼は怒っていた、彼は怒っていた、彼は怒っていた、
そして彼は1週間怒り続けた。
彼はそれを言葉にした:
「母よ、老妻よ!
私のシャツを洗ってくれたら
...黒い蛇の鼻の中に..、
汝はそれを急いで乾かすであろう、
私の戦争に行くために
少年たちの焚き火に
ラップランドの子供たちのために:
キルリッキはすでに村にいた、
父の父の父の地へ、父の父の父の地へ、
乙女たちの競争に
"出納係のフライングで"
そう、キルリッキは言った、
レディ・ファーストは
「ああ、愛しいアーティネニ!
さあ、戦争だ!
だから私は横になって眠った、
私が眠りにつくと
...驢馬を連れて来た..、
白い稲妻が
窓のすぐ下、
欄干の壁で;
そして、そこから鞘に水しぶきが上がった、
急流が揺れた
橋板から天井へ、
窓の真下、窓から窓へ。
そこからレンミンカイネンは
そして自分で言葉にした:
「私は女の夢を信じない。
妻たちの明かりではなく
わが母よ、わが担い手よ!
私の戦いの道しるべを
迫害する父に耐えろ!
私の心がそうさせた
ビールを1パイント飲むわ、
ソアンの蜜を味わうために」。
母を連れてくる
"アハティよ、息子よ!
そして戦争に行く
蛾の中にビールがある
レッカーのレッカーのレッカーで
オークの木の陰で
汝に酒を持ってきた、
一日中飲んでいればね」。
汁だくのマルハナバチが言った:
「私は家など気にしない!
川の水を飲む前に
パドルのタールのような刃から:
飲んだ方が甘い、
国産ビールのように。
私の戦場の案内人を連れてきて、
私は川の水を飲んでから、水を飲む。
私は北の鳩のところへ行く、
ラップランドの子供たちのタンターに
そして黄金を求めよ、
希望に挑戦するために。
母レンミンカイネンは言った:
「ああ、アハティよ!
コイッサにカルトがある、
希望は私たちのフェンスの中にある。
昨日は頭だけ、
朝早く、朝早く。
涙の野原に奴隷の罪、
蛇男が寝返った;
鋤が棺の蓋を持ち上げた、
尻の穴は一円玉の上にあった:
朝に、朝に、朝に、朝に、朝に、
何千もの穴。
棺の棺は私が作った、
私は群れの端にフェンスを置いた。"
レミンカイネンは言った:
「私は家畜には関心がない!
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
沼地からマークが取れればね、
それを取っておきたい、
故郷の金より、
耕し上げた銀だ。
"戦場の妹を連れて来い
...迫害する夫の元へ持っていく。
北方戦争に行く、
ラップランドの子供たちの戦場へ。
「私の心は決まっている、
私の脳は考える
自分の耳で聞くために、
この目で見るために、
北の大地に貴婦人がいれば
ピメントラにいることを、
......それは羽毛に同意しないだろう、
...私の部下の美徳に"
レミングの母親は言った:
"ああ、愛しい子よ!
キルリッキがいるじゃないか、
と主婦は言った!
一人のベッドに二人の女
"一人の男のベッドで"
孤独なレミングは言った:
「キルリッキは村のウォーカーだ:
彼女はすべてのレースに出走しているのだろうか、
すべての小屋で眠る
村の妖精たちの歓楽の中で、
「レジのビュッフェで!」。
母親はネガティブな義理の姉だ、
老婆は警告した:
「ああ、かわいそうに、息子よ、
北の鳩たちへ
道も知らずに、
曲げずに、
かわいそうに、息子よ、
ラップランドの子供たちへ!
そこでラップランドは歌う
トゥンケネヴィ・トゥルヤライネン
口いっぱいに、大地に顔を向けて、
松の木に、松の木に
熱いトナカイに
燃えるボイラーに
レンミンカイネンはそう言った:
「私はすでに魔女に魅入られていた、
魔女は呪文を唱え、サイロンは呪われた;
3人のラップランド人
ある夏の夜、
岩の下で裸になった、
ガードルなし、衣服なし、
...ガーターをねじらずに:
それが奴らが俺から得たものだ、
それが悪魔たちが手に入れたすべてだ、
石に斧を当てるように、
石から棒斧、
氷は氷から、氷はオオヤマネコから、
空っぽの住居から持ってきた
それ以外は脅されていた、
しかし、それはそうではなかった。
彼らは私を犯そうとしている、
私を疲弊させると脅した
...沼地へ、厄介な沼地へ..、
地球のかすに
私の顎を泥の中に入れるために、
私は悪い場所にひげを生やすでしょう。
しかし、私は、私の男、私は世界の男だ、
私はそれであまり急いでいなかった;
私は自分で呪文を唱えよう、
私は独裁者になった:
私は矢を持って歌った、
銃を持った射手たち、
ナイフを持った魔法使いたち、
鋼鉄の賢者たち
「困難な場所に連れて行け。
そして恐ろしいシナマハ、
ランスの銃身の下で
最悪の旋風の下で。
そこに魔女の人形の家、
そこであなたは溝に横たわる、
草が生えるまで
頭を通して、兜を通して、
魔女の肩を通して
肩ひもを通して
魔女の横たわりから
眠っている猫のように
少なくとも母親は間違っていた
レンミンカイネンを去るときから;
母親は息子に言った、
彼女は夫のことは考えなかった:
「そして、かわいそうに...。
少なくとも母親は疑っていた、
北の闇!
少なくとも災難が近づいていた
「森の少年は
"レンミンカイネンからの荒れ地。
口でそう言うなら、
信じられない:
あなたは歌手ではない
北の息子たち、北の息子たち、北の息子たち、北の息子たち、
また、あなたはTurjanの言語を知らない、
舌では発音しない。"
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
そしてスープはレンミンカイネンだった、
美しい竜舌蘭そのものだった、
頭を振っていた、
酸を磨いた。
沼の壁がハミングしていた、
彼は像の頭にブラシを投げた、
とかぎ針編みのような言葉で、汝と名付けた、
そして、彼自身がそれを発音し、逃げた:
"それから、レンミンカイネンの廃棄物があります、
私生児の息子、私生児の息子、私生児の息子、私生児の息子、私生児の息子、私生児の息子、私生児の息子、私生児の息子、私生児の息子、
オオカミの血が流されたとき、
"最も魅力的なロリキートのたてがみ"
「アイ、アイ、アイ、アイ、アイ、アイ、アイ、アイ、アイ、アイ、アイ、アイ、
"そして北の闇は
母親の禁止に反して
両親に警告する。
"オオカミ オオカミ オオカミ オオカミ オオカミ オオカミ オオカミ オオカミ オオカミ
鉄のシャツで
鉄のベルトに、鉄のベルトに、鉄のベルトに、鉄のベルトに、鉄のベルトに。
私はそれを言葉にする:
「男は骨で強くなる、
より良い鉄の拳で、
鉄のベルトでは、より緊張
魔女の魔女の魔女の魔女の魔女の魔女の魔女の魔女の魔女の
彼は劣ったものを気にしないかもしれない、
"彼は男の体よりも強い。"
彼は自分の剣を取った
...炎の刃を取り上げた、
ヒイエにあったものを粉砕した、
...神々に耳を傾けた;
それは彼の側頭部だ、
その剣を自分のものとし、その身を砂丘に突き刺した。
男が見つかるかもしれないところ、
男性、鈍い、鈍い、タープルドーブ?
すでに、そのうちの最も小さいものは、控えている、
鈍いうねりがある:
垂木の下の玄関で、
宿の宿で、
中庭の、路地の口に、
最後の門に。
空き部屋に男がいる
聖職者の;
資金力はない。
どんなセキュリティも信用できない、
だから注意してほしい。
男性の民衆の
2つのパートに分かれている、
青い石の背に
鎖が揺れ動き
こぼれる泉とともに、
激流の激流で
水のねじれの中で。
汁だくのレミングがいる
彼自身が口にし、指示した:
「大地から立ち上がれ、剣の男たちよ、
塹壕から、塹壕から、塹壕から、塹壕から、塹壕から、塹壕から、塹壕から、
井戸の中から、禿頭の男たちよ、
川から、射手たちよ!
立ち上がれ、森よ、部下とともに、
野の民よ、
...山男よ、その力で..、
水の精たちよ、暴君たちよ、
あなたの力、水の女主人、
ヴィーの長老よ、汝の力ある者よ、
...ノーイースターの乙女たち..、
最高級の中の最高級、最高級の中の最高級...。
男の唯一の助け
...私の息子の仲間
魔女の矢は
賢者の刃でもない。
魔法使いのナイフの刃でもない、
射手の武器ではない
「そうではない、
しかし、私は別の方法を思い出した:
剣の剣、剣の剣、剣の剣、剣の剣、剣の剣。
天国の祖父のために、
誰が雲を保つだろう、
...それは綿菓子の力を持たない...
「右京よ、神よ、
年老いた、年老いた、年老いた
雲の話し手、
空から挑戦者よ!
火のような剣を
炎の鞘に、
それで私は欠点を撒き散らす、
硫黄の霧氷を持つ者よ、
カアンの地上のカテキズム、
私はヴェエルの魔法使いを打ち負かす。
私のエーテルの空気から
背中から、
私の頭のてっぺんから、私の横から、
私の眉のドームから、
- Ca'anの魔女は矢で、
魔法使いはナイフで
賢者はその鋼鉄に、
悪人どもは剣を放て!」。
だから、レンミンカイネン、
それが美しい別れだ、
仔馬の外套は口笛を吹く、
金の穴から金の筆へ;
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
仔馬に馬具を
針は緋色。
私はソリに座った、
仔馬を馬具に乗せ、その死骸を引きずりおろした、
そしてかぎ針でかぎ針編みをした、
仔馬を馬具に乗せ、熊手で追い払った。
かぎ針編みが走り、旅が始まった、
ソリは転がり、道は短くなった、
希望に満ちた大地の砂..、
布は黄金色に輝いていた。
彼は一日過ぎ、また一日過ぎた、
そしてすぐに、彼は三日目にいなくなった。
三日目に
村がまたやってきた。
そこからレミングのスープが出てきた。
彼は車を走らせた。
曲がりくねった道に沿って
転がる家へ
敷居を越えて尋ねる、
漆塗りの木の音が響く:
「ここに家はあるのか?
私の胸を脱がすために、
私の尻を下げるために、
"私のクラスのヒップシェイカー?"
床から子供、
階段の鼻先の少年:
「この家には誰もいない
...汝の胸の脱衣者、
...肛門、肛門、肛門..、
"ヒップ・シェーカー・クラス"
心配しないで、レンミンカイネン!
「彼は泡立て器でかぎ針編みをした。
真珠のガードルで;
「漂う回転木馬...
中道で
真ん中の家で。
敷居を越えて、質問する、
漆の鍛冶の音が聞こえた:
「ここに家はあるのか?
中道への道、
胸の奪い合い、
"フレームのレイピア?"
「ストーブの女
銀行の端に舌打ち:
「この家から出て行け
......汝の手に奪う者を奪うために、
汝の胸のストリッパー
汝の先祖、汝の先祖、汝の先祖の部下:
何十人もいる、
あなたがそれらを望むなら、あなたは数百を得るだろう、
誰が汝を乗せてくれるのか、
馬に乗せてくれる、
あなたの家に、悪役、行く、
邪悪なあなたの国に、逃げる、
あなたの主人の席へ、
汝の愛人の馬へ、
汝の兄弟の門の口へ、
あなたの妹の橋の端へ
日が暮れる前に、
日が沈むまで
心配しないで、レンミンカイネン!
汝の名前について、かぎ針編みの言葉:
"私は雌犬を撃つべきである、
...ノックする鉤爪。"
「太陽が沈むのを
"漂流はささやく...
王道で。
上の家へ。
あのちっぽけな
彼は家を送ったように
そこに一言添えて
と言った:
"ハッシュ、マウス、私はあなたの口に向かって吠えています、
レンポ、犬の顎の骨、
彼の口の前にシャッターを置く、
歯と歯の間が不利、
その声が聞こえる前に...
男がいなくなったら、脇を向け!"
そして、彼が庭に入ってきたとき
鞭で地面を打て:
雌羊は鞭の道から立ち上がった、
小さなウンの中の男;
そして彼は胸を脱いだ、
彼はアイロンを下ろした
そして一匹のマルハナバチが...
私は耳で聞いた。
誰にも知られることなく、
王として見られることなく:
彼は詩を心で聞いた、
苔の中から言葉を
壁越しに鳴り響く
溶岩の中、歌い手たち。
鞘を覗き
隠された蝸牛がきらめく:
部屋は目利きでいっぱいだった、
ホールは歌手でいっぱいだった、
側壁、音楽家たち、
戸口は開いていた、
賢者のベンチ、
屋台は出店者でいっぱい;
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
ラップランドの詩を歌う、
ヒイの賛美歌を歌った。
スープからレンミンカイネンは
そして、彼らは他者になることを許された、
そして別のものに着替えた;
そして隅から隅へ、隅から隅へ、
そして彼はサルベージから乗り込んだ。
彼はそう言った:
終わりのいい歌だ、
短い賛美歌、美しい賛美歌;
私はむしろとどまりたい
途中で断ち切られるよりは。"
北の女主人自身が
橋の白亜の上を移動する、
...中階を駆け抜けた。
かぎ針編みの言葉、そう名付けられた:
「昔、ここに犬がいた、
鉄の角を持つ雑種犬、
肉喰い、骨喰い、
血の新しい引き出し。
我々は汝の男ではなかった、
汝が部下だった頃、
汝がこの部屋に来た時
犬に相談もせず
犬の声を聞かずに、
"吠え声を見なかったのか?"
レミンカイネンは言った:
「私はここに来ていない
私の呪文、私の呪文、私の呪文
私の力、私の気性、
父を奮い立たせることなく、
両親を顧みることなく、
犬たちに食われるために来たんじゃない、
私の呪文、私の呪文、私の呪文、私の呪文、私の呪文、私の呪文、私の呪文、私の呪文
「母に私を洗わせなさい、
小さな淫乱女として私を洗った、
夏の夜に三度
秋の夜に8回、
「道を知ること。
母に洗わせなさい、
私の家で歌い手として、
アウトドアマン"
そしてそこから、私はマルハナバチとなる、
美しい別れの言葉、
そして炎の呪術師、
自分の家で歌手として:
火は彼の毛皮のスカートを襲った、
白い瞳が輝いていた
レミングが歌うように、
歌う、歌う、歌う。
歌う歌手、歌う歌手
最悪の歌手;
彼の口の中の石は私が食べた、
ラッパの懐のポピーは
最高の歌手に、
最も巧みな詩人たちに。
だから、あの人たちはみんな歌った
いつでもどこでも
水のない土地で
耕されていない土地に
魚のいない池に、
魚のいない池へ
ルジャの急流へ、
焦げた蝋の渦へ、
流れの下で、ウェーダーとして、
激流の中で、石のように、
火で焼かれる、
サックバットのように、サックバットのように、サックバットのように、サックバットのように、サックバットのように。
レミングのスープがある...
男たちは剣を持って歌った
灰になった男たち
若者は歌い、老人は歌った、
中原で一度だけ歌った;
歌わずに1つを投げた:
羊飼いの悪人、
老いぼれは、盲目の老いぼれ。
濡れ帽子の羊飼い、
そして彼はそれを言葉にした:
「レムの息子よ!
あなたは若者を歌い、老人を歌った、
汝はかつてミッドランダーに歌った:
なぜ私を歌わない?
小さなレンミンカイネンは言った:
「だから私はあなたに手を出さない、
あなたがカタラを見ているとき、
私の惨めなタッチ
あなたがもっと若かった頃、
悪い道にいる牛の群れ
汝は母の繁殖を台無しにした、
汝は妹の豚を飼っている;
汝はすべての馬を侮蔑した、
汝は雌馬の仔を煩わせた。
大地のへその湿原で、
水の砂の動きとともに。
濡れ帽子の羊飼い
「彼は怒って怒った。
玄関から外に出た、
野原や庭にも;
トゥオネラの川まで走った、
神聖な流れの渦へ。
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
そこで彼はカウコミを見た、
「彼はレンミンカイネンを恋しがっていた。
底から燃えている、
家に帰るために。

〜〜
第13詩  ☆次は下記〈リンク〉で紹介☆
〜〜


〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その13「第13詩」




〈リンク②〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり





〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?