見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その9「第9詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 ☆次回紹介予定☆
〜〜
《Yhdeksäs runo》  第9詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全586行 》←空白行を含む。line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Yhdeksäs runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Siitä vanha Väinämöinen
itse korjasta kohosi,
nousi reestä nostamatta,
yleni ylentämättä;
tuosta pirttihin tulevi,
alle kattojen ajaikse.
Tuoahan hopeatuoppi,
kultakannu kannetahan:
ei veä vähäistäkänä,
pikkuistakana piätä
verta vanhan Väinämöisen,
hurmetta jalon urohon.
Ukko uunilta urahti,
halliparta paukutteli:
"Mi sinä lienet miehiäsi
ja kuka urohiasi?
Verta on seitsemän venettä,
kantokorvoa kaheksan
sun, poloinen, polvestasi
lattialle laskettuna!
Muut on muistaisin sanaset,
vaan en arvoa alusta,
mist' on rauta syntynynnä,
kasvanunna koito kuona."
Silloin vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Itse tieän rauan synnyn,
arvoan alun teräksen:
ilma on emoja ensin,
vesi vanhin veljeksiä,
rauta nuorin veljeksiä,
tuli kerran keskimäinen.
"Tuo Ukko, ylinen luoja,
itse ilmojen jumala,
ilmasta ve'en eroitti,
veestä maati manterehen.
Rauta on raukka syntymättä,
syntymättä, kasvamatta.
"Ukko, ilmoinen jumala,
hieroi kahta kämmentänsä,
mykelti molempiansa
vasemmassa polven päässä.
Siitä syntyi kolme neittä,
koko kolme luonnotarta
rauan ruostehen emoiksi,
suu sinervän siittäjiksi.
"Neiet käyä notkutteli,
astui immet pilven äärtä
utarilla uhkuvilla,
nännillä pakottavilla.
Lypsit maalle maitojansa,
uhkutit utariansa;
lypsit maille, lypsit soille,
lypsit vienoille vesille.
"Yksi lypsi mustan maion:
vanhimpainen neitosia;
toinen valkean valutti:
keskimäinen neitosia;
kolmas puikutti punaisen:
nuorimpainen neitosia.
"Ku on lypsi mustan maion,
siitä syntyi meltorauta;
ku on valkean valutti,
siit' on tehtynä teräkset;
ku on puikutti punaisen,
siit' on saatu rääkyrauta.
"Olipa aikoa vähäinen.
Rauta tahteli tavata
vanhempata veikkoansa,
käyä tulta tuntemahan.
"Tuli tuhmaksi rupesi,
kasvoi aivan kauheaksi:
oli polttoa poloisen,
rauta raukan, veikkosensa.
"Rauta pääsi piilemähän,
piilemähän, säilymähän
tuon tuiman tulen käsistä,
suusta valkean vihaisen.
"Siitä sitte rauta piili,
sekä piili jotta säilyi
heiluvassa hettehessä,
läikkyvässä lähtehessä,
suurimmalla suon selällä,
tuiman tunturin laella,
jossa joutsenet munivat,
hanhi poiat hautelevi.
"Rauta suossa soikottavi,
veteläisessä venyvi;
piili vuoen, piili toisen,
piili kohta kolmannenki
kahen kantosen välissä,
koivun kolmen juuren alla.
Ei toki pakohon pääsnyt
tulen tuimista käsistä;
piti tulla toisen kerran,
lähteä tulen tuville
astalaksi tehtäessä,
miekaksi taottaessa.
"Susi juoksi suota myöten,
karhu kangasta samosi;
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
suo liikkui suen jälessä,
kangas karhun kämmenissä:
siihen nousi rautaruoste
ja kasvoi teräskaranko
suen sorkkien sijoille,
karhun kannan kaivamille.
"Syntyi seppo Ilmarinen,
sekä syntyi jotta kasvoi.
Se syntyi sysimäellä,
kasvoi hiilikankahalla
vaskinen vasara käessä,
pihet pikkuiset piossa.
"Yöllä syntyi Ilmarinen,
päivällä pajasen laati.
Etsi paikkoa pajalle,
levitystä lietsimille.
Näki suota salmekkehen,
maata märkeä vähäisen,
läksi tuota katsomahan,
likeltä tähyämähän:
tuohon painoi palkehensa,
tuohon ahjonsa asetti.
"Jo joutui suen jälille,
karhun kantapään sijoille;
näki rautaiset orahat,
teräksiset tierottimet
suen suurilla jälillä,
karhun kämmenen tiloilla.
"Sanovi sanalla tuolla:
'Voi sinua, rauta raukka,
kun olet kurjassa tilassa,
alahaisessa asussa,
suolla sorkissa sutosen,
aina karhun askelissa!'
"Arvelee, ajattelevi:
'Mitä tuostaki tulisi,
josp' on tunkisin tulehen,
ahjohon asettelisin?'
"Rauta raukka säpsähtihe,
säpsähtihe, säikähtihe,
kun kuuli tulen sanomat,
tulen tuimat maininnaiset.
"Sanoi seppo Ilmarinen:
'Ellös olko milläskänä!
Tuli ei polta tuttuansa,
herjaele heimoansa.
Kun tulet tulen tuville,
valkean varustimille,
siellä kasvat kaunihiksi,
ylenet ylen ehoksi:
miesten miekoiksi hyviksi,
naisten nauhan päättimiksi.'
"Senp' on päivyen perästä
rauta suosta sotkettihin,
vetelästä vellottihin,
tuotihin sepon pajahan.
"Tuon seppo tulehen tunki,
alle ahjonsa ajeli.
Lietsoi kerran, lietsoi toisen,
lietsoi kerran kolmannenki:
rauta vellinä viruvi,
kuonana kohaelevi,
venyi vehnäisnä tahasna,
rukihisna taikinana
sepon suurissa tulissa,
ilmivalkean väessä.
"Siinä huuti rauta raukka:
'Ohoh seppo Ilmarinen!
Ota pois minua täältä
tuskista tulen punaisen!'
"Sanoi seppo Ilmarinen:
'Jos otan sinun tulesta,
ehkä kasvat kauheaksi,
kovin raivoksi rupeat,
vielä veistät veljeäsi,
lastuat emosi lasta.'
"Siinä vannoi rauta raukka,
vannoi vaikean valansa
ahjolla, alasimella,
vasaroilla, valkkamilla;
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
'Onpa puuta purrakseni,
kiven syäntä syöäkseni,
etten veistä veikkoani,
lastua emoni lasta.
Parempi on ollakseni,
eleäkseni ehompi
kulkijalla kumppalina,
käyvällä käsiasenna,
kuin syöä omaa sukua,
heimoani herjaella.'
"Silloin seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
rauan tempasi tulesta,
asetti alasimelle;
rakentavi raukeaksi,
tekevi teräkaluiksi,
keihä'iksi, kirvehiksi,
kaikenlaisiksi kaluiksi.
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
"Viel' oli pikkuista vajalla,
rauta raukka tarpehessa:
eipä kiehu rauan kieli,
ei sukeu suu teräksen,
rauta ei kasva karkeaksi
ilman veessä kastumatta.
"Siitä seppo Ilmarinen
itse tuota arvelevi.
Laati pikkuisen poroa,
lipeäistä liuotteli
teräksenteko-mujuiksi,
rauankarkaisu-vesiksi.
"Koitti seppo kielellänsä,
hyvin maistoi mielellänsä;
itse tuon sanoiksi virkki:
'Ei nämät hyvät minulle
teräksenteko-vesiksi,
rautojen rakentomaiksi.'
"Mehiläinen maasta nousi,
sinisiipi mättähästä.
Lentelevi, liitelevi
ympäri sepon pajoa.
"Niin seppo sanoiksi virkki:
'Mehiläinen, mies kepeä!
Tuo simoa siivessäsi,
kanna mettä kielessäsi
kuuen kukkasen nenästä,
seitsemän on heinän päästä
teräksille tehtäville,
rauoille rakettaville!'
"Herhiläinen, Hiien lintu,
katselevi, kuuntelevi,
katseli katon rajasta,
alta tuohen tuijotteli
rautoja rakettavia,
teräksiä tehtäviä.
"Lenteä hyrähtelevi;
viskoi Hiien hirmuloita,
kantoi käärmehen kähyjä,
maon mustia mujuja,
kusiaisen kutkelmoita,
sammakon salavihoja
teräksenteko-mujuihin,
rauankarkaisu-vetehen.
"Itse seppo Ilmarinen,
takoja alinomainen,
luulevi, ajattelevi
mehiläisen tulleheksi,
tuon on mettä tuoneheksi,
kantaneheksi simoa.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
'Kas nämät hyvät minulle
teräksenteko-vesiksi,
rautojen rakentamiksi!'
"Siihen tempasi teräksen,
siihen kasti rauta raukan
pois tulesta tuotaessa,
ahjosta otettaessa.
"Sai siitä teräs pahaksi,
rauta raivoksi rupesi,
petti, vaivainen, valansa,
söi kuin koira kunniansa:
veisti, raukka, veljeänsä,
sukuansa suin piteli,
veren päästi vuotamahan,
hurmehen hurahtamahan."
Ukko uunilta urahti,
parta lauloi, pää järähti:
"Jo nyt tieän rauan synnyn,
tajuan tavat teräksen.
"Ohoh sinua, rauta raukka,
rauta raukka, koito kuona,
teräs tenhon-päivällinen!
Siitäkö sinä sikesit,
siitä kasvoit kauheaksi,
ylen suureksi sukesit?
"Et sä silloin suuri ollut
etkä suuri etkä pieni,
et kovin koreakana
etkä äijältä äkäinen,
kun sa maitona makasit,
rieskasena riuottelit
nuoren neitosen nisissä,
kasvoit immen kainalossa
pitkän pilven rannan päällä,
alla taivahan tasaisen.
"Etkä silloin suuri ollut,
et ollut suuri etkä pieni,
kun sa liejuna lepäsit,
seisoit selvänä vetenä
suurimmalla suon selällä,
tuiman tunturin laella,
muutuit tuolla maan muraksi,
ruostemullaksi rupesit.
"Etkä silloin suuri ollut,
et ollut suuri etkä pieni,
kun sua hirvet suolla hieroi,
peurat pieksi kankahalla,
susi sotki sorkillansa,
karhu kämmenyisillänsä.
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
"Etkä silloin suuri ollut,
et ollut suuri etkä pieni,
kun sa suosta sotkettihin,
maan muasta muokattihin,
vietihin sepon pajahan,
alle ahjon Ilmarisen.
"Etkä silloin suuri ollut,
et ollut suuri etkä pieni,
kun sa kuonana kohisit,
läikyit lämminnä vetenä
tuimissa tulisijoissa,
vannoit vaikean valasi
ahjolla, alasimella,
vasaroilla, valkkamilla,
sepon seisontasijoilla,
takehinta-tanterilla.
"Joko nyt suureksi sukenit,
äreäksi ärtelihit,
rikoit, vaivainen, valasi,
söit kuin koira kunniasi,
kun sa syrjit syntyäsi,
sukuasi suin pitelit?
"Ku käski pahalle työlle,
kenp' on kehnolle kehoitti?
Isosiko vai emosi
vaiko vanhin veljiäsi
vai nuorin sisariasi
vaiko muu sukusi suuri?
"Ei isosi, ei emosi
eikä vanhin veljiäsi,
ei nuorin sisariasi
eikä muu sukusi suuri:
itse teit tihua työtä,
katkoit kalmankarvallista.
"Tule nyt työsi tuntemahan,
pahasi parantamahan,
ennenkuin sanon emolle,
vanhemmallesi valitan!
Enemp' on emolla työtä,
vaiva suuri vanhemmalla,
kun poika pahoin tekevi,
lapsi tuhmin turmelevi.
"Piäty, veri, vuotamasta,
hurme, huppelehtamasta,
päälleni päräjämästä,
riuskumasta rinnoilleni!
Veri, seiso kuni seinä,
asu, hurme, kuni aita,
kuin miekka meressä seiso,
saraheinä sammalessa,
paasi pellon pientaressa,
kivi koskessa kovassa!
"Vaan jos mieli laatinevi
liikkua lipeämmästi,
niin sä liikkuos lihassa
sekä luissa luistaellos!
Sisässä sinun parempi,
alla kalvon kaunihimpi,
suonissa sorottamassa
sekä luissa luistamassa,
kuin on maahan vuotamassa,
rikoille ripajamassa.
"Et sä, maito, maahan joua,
nurmehen, veri viatoin,
miesten hempu, heinikkohon,
kumpuhun, urosten kulta.
Syämessä sinun sijasi,
alla keuhkon kellarisi;
sinne siirräite välehen,
sinne juoskos joutuisasti!
Et ole joki juoksemahan
etkä lampi laskemahan,
suohete solottamahan,
venelotti vuotamahan.
"Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta,
punainen, putoamasta!
Kun et tyy'y, niin tyrehy!
Tyytyi ennen Tyrjän koski,
joki Tuonelan tyrehtyi,
meri kuivi, taivas kuivi
sinä suurna poutavuonna,
tulivuonna voimatoinna.
"Jos et tuostana totelle,
viel' on muita muistetahan,
uuet keinot keksitähän:
huuan Hiiestä patoa,
jolla verta keitetähän,
hurmetta varistetahan,
ilman tilkan tippumatta,
punaisen putoamatta,
veren maahan vuotamatta,
hurmehen hurajamatta.
"Kun ei lie minussa miestä,
urosta Ukon pojassa
tämän tulvan tukkijaksi,
suonikosken sortajaksi,
onp' on taatto taivahinen,
pilven-päällinen jumala,
joka miehistä pätevi,
urohista kelpoavi
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
veren suuta sulkemahan,
tulevata tukkimahan.
"Oi Ukko, ylinen luoja,
taivahallinen jumala!
Tule tänne tarvittaissa,
käy tänne kutsuttaessa!
Tunge turpea kätesi,
paina paksu peukalosi
tukkeheksi tuiman reiän,
paikaksi pahan veräjän!
Veä päälle lemmen lehti,
kultalumme luikahuta
veren tielle telkkimeksi,
tulevalle tukkeheksi,
jottei parsku parralleni,
valu vaaterievuilleni!"
Sillä sulki suun vereltä,
tien on telkki hurmehelta.
Pani poikansa pajahan
tekemähän voitehia
noista heinän helpehistä,
tuhatlatvan tutkaimista,
me'en maahan vuotajista,
simatilkan tippujista.
Poikanen meni pajahan,
läksi voitehen tekohon;
tuli tammi vastahansa.
Kysytteli tammeltansa:
"Onko mettä oksillasi,
alla kuoresi simoa?"
Tammi taiten vastoavi:
"Päivänäpä eilisenä
sima tippui oksilleni,
mesi latvalle rapatti
pilvistä pirisevistä,
hattaroista haihtuvista."
Otti tammen lastuloita,
puun murskan murenemia;
otti heiniä hyviä,
ruohoja monennäköjä,
joit' ei nähä näillä mailla
kaikin paikoin kasvaviksi.
Panevi pa'an tulelle,
laitti keiton kiehumahan
täynnä tammen kuoriloita,
heiniä hyvännäköjä.
Pata kiehui paukutteli
kokonaista kolme yötä,
kolme päiveä keväistä.
Siitä katsoi voitehia,
onko voitehet vakaiset,
katsehet alinomaiset.
Ei ole voitehet vakaiset,
katsehet alinomaiset.
Pani heiniä lisäksi,
ruohoa monennäöistä,
kut oli tuotu toisialta,
sa'an taipalen takoa
yheksältä loitsijalta,
kaheksalta katsojalta.
Keitti vielä yötä kolme,
ynnähän yheksän yötä.
Nostavi pa'an tulelta,
katselevi voitehia,
onko voitehet vakaiset,
katsehet alinomaiset.
Olipa haapa haaraniekka,
kasvoi pellon pientarella.
Tuon murha murenti poikki,
kaikki kahtia hajotti;
voiti niillä voitehilla,
katsoi niillä katsehilla.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kun lie näissä voitehissa
vian päälle vietävätä,
vammoille valettavata,
haapa, yhtehen paratkos
ehommaksi entistäsi!"
Haapa yhtehen parani
ehommaksi entistänsä,
kasvoi päältä kaunihiksi,
alta aivan terveheksi.
Siitä koitti voitehia,
katselevi katsehia,
koitteli kiven koloihin,
paasien pakahtumihin:
jo kivet kivihin tarttui,
paaet paatehen rupesi.
Tuli poikanen pajasta
tekemästä voitehia,
rasvoja rakentamasta;
ne työnti ukon kätehen:
"Siin' on voitehet vakaiset,
katsehet alinomaiset,
vaikka vuoret voitelisit,
kaikki kalliot yheksi."
Koki ukko kielellänsä,
maistoi suullansa sulalla,
tunsi katsehet hyviksi,
voitehet vaka'isiksi.
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Siitä voiti Väinämöistä,
pahoin-tullutta paranti,
voiti alta, voiti päältä,
kerta keskeä sivalti.
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"En liiku omin lihoini,
liikun Luojani lihoilla,
en väiky omin väkini,
väikyn väellä kaikkivallan,
en puhu omalla suulla,
puhelen Jumalan suulla.
Josp' on mulla suu suloinen,
suloisempi suu Jumalan,
jospa on kaunoinen käteni,
käsi Luojan kaunihimpi."
Kun oli voie päälle pantu,
nuot on katsehet vakaiset,
murti se puolipyörryksihin,
Väinämöisen väännyksihin:
lyökse sinne, lyökse tänne,
vaan ei löytänyt lepoa.
Niin ukko kipuja kiisti,
työnti tuosta tuskapäitä
keskelle Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkulalle
kiviä kivistämähän,
paasia pakottamahan.
Tukun silkkiä sivalti,
senpä leikkeli levyiksi,
senp' on katkoi kappaleiksi,
sitehiksi suoritteli.
Sitoi niillä silkillänsä,
kapaloivi kaunoisilla
polvea pojan pätöisen,
varpahia Väinämöisen.
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Siteheksi Luojan silkki,
Luojan kaapu katteheksi
tälle polvelle hyvälle,
vakaisille varpahille!
Katso nyt, kaunoinen Jumala,
varjele, vakainen Luoja,
jottei vietäisi vioille,
vammoille veällettäisi!"
Siitä vanha Väinämöinen
jo tunsi avun totisen.
Pian pääsi terveheksi;
liha kasvoi kaunihiksi,
alta aivan terveheksi,
keskeä kivuttomaksi,
vieriltä viattomaksi,
päältä päärmehettömäksi,
ehommaksi entistänsä,
paremmaksi tuonoistansa.
Jo nyt jaksoi jalka käyä,
polvi polkea kykeni;
ei nuuru nimeksikänä
vaikerra vähäistäkänä.
Siitä vanha Väinämöinen
siirti silmänsä ylemmä,
katsahtavi kaunihisti
päälle pään on taivosehen;
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Tuoltapa aina armot käyvät,
turvat tuttavat tulevat
ylähältä taivahasta,
luota Luojan kaikkivallan.
"Ole nyt kiitetty, Jumala,
ylistetty, Luoja, yksin,
kun annoit avun minulle,
tuotit turvan tuttavasti
noissa tuskissa kovissa,
terän rauan raatamissa!"
Siitä vanha Väinämöinen
vielä tuon sanoiksi virkki:
"Elkätte, etinen kansa,
kansa vasta kasvavainen,
veikaten venettä tehkö,
uhkaellen kaartakana!
Jumalass' on juoksun määrä,
Luojassa lopun asetus,
ei uron osoannassa,
vallassa väkevänkänä."

〜〜
《Kymmenes runo》  第10詩  ☆次回紹介予定☆
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第9詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全586行 》←空白行を含む。タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
ヴェイナモイネン翁について
彼は死体から起き上がった、
持ち上げられることなく
持ち上げられることなく;
そこから宿屋にやってきた、
丘の屋根の下。
それが銀のスプーンだ、
蓋つきの金の壺:
少しも
"小さなスプーン一杯の飲み物...
老ヴァイナモイスの血、
高貴な男の機知。
炉の老人は唸った、
大広間の顎鬚が唸った:
「汝は汝の男たちの何であろうか?
汝の男子は何者か?
血の舟は七つ、
トウモロコシの穂が8本ある。
汝、哀れな男よ。
床まで!
残りは最も印象的な言葉だ、
汝、膝から床へ、
鉄はそこから生まれる、
蛾の胎内にまで成長する"
そして老ヴァイナモイネンは
...言葉を編んで、そう汝を名付けた:
「私は鉄の誕生を知っている、
私は鉄の誕生を知っている:
空気は母親の第一人者、
水は兄弟の長男、
鉄は末弟である、
かつて中年が来た。
「気高き創造主、祖父を呼べ、
空気の神、その人を連れて来なさい、
空から水を分け
水から彼は大陸の上に置いた。
鉄は生まれていない哀れなものだ、
生まれず、育たず。
「空気の神、祖父よ、
両の手のひらをこすり
「そして両手でつぶやいた。
左ひざの先で。
三人の乙女が生まれた、
「全体の3つのスケッチ。
鉄の錆びた母たち、
......そして、ブリーダーのためのブルーベリーの口。
"彼女たちは揺れながら私のもとにやってきた、
雲の縁を踏みしめて...
乳房は威嚇し
乳房は威嚇し
その乳で大地を搾る、
「汝はその乳房に逆らった;
大地を乳しぼり、沼地を乳しぼり、
大地を乳しぼり、沼地を乳しぼり、海の水を乳しぼり。
"一人は黒いマイオンの乳を搾った:
乙女たちの長女;
もう一人は白い乳を搾った:
中年の乙女たち;
三人目は赤をくすぐった:
一番若い乙女たち。
「黒いマイオンを飲み込むと
「溶けた鉄が生まれ
"白いものがこぼれると
"そこから鋼が作られた
"赤を打つと
"そこから鉄のボロができた
「わずかな時間しかなかった。
"鉄は
"長男の婿に会いに
"火に会おうとした
「火はいたずらをしていた、
"火はいたずらをするようになった:
火の中で燃えていた、
かわいそうに、かわいそうに、かわいそうに、かわいそうに、かわいそうに、かわいそうに、かわいそうに、かわいそうに、かわいそうに、かわいそうに。
「鉄は逃げた、
"鉄は逃げ出した
その猛火の手から、
"白い怒りの口から
"だから鉄は隠れた、
"鉄は隠れ
揺れ動く熱の中で
こぼれる泉の中に
"最大の沼地の尾根に
獰猛な崖の頂上で
白鳥が卵を産む場所
ガチョウは子を産んだ
「沼の中の鉄、
どろどろの水に
川に隠れ、また別の川に隠れた、
やがて三つ目も隠れた。
2つの切り株の間、
樺の木の3本の根の下。
しかし、炎の手から逃れることはできなかった。
火の手から逃れることはできなかった;
二度目に来なければならなかった、
火の鳩のところへ。
ナイフをナイフにするために、
それを剣に鍛えるために。
「狼は沼地を駆け抜けた、
熊は布の中にいた;
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
沼地は湿原の後を追って移動した、
熊の手のひらの布:
その中に鉄の錆が浮かび上がった。
そして鉄の棒が伸び
狼の蹄の跡には鉄の棒が生えた、
熊のかかとが掘ったところに。
「セッポ・イルマリネンは生まれた、
セッポ・イルマリネンは生まれた。
シシマエ村で生まれた、
石炭の茎の上で育った
真鍮のハンマーを手に
小さなペンチを手に。
「夜、イルマリネンは生まれた、
昼は納屋を作った。
鍛冶場の場所を探し
焚き火を広げるために。
彼は海峡の沼地を見た、
...土の少ない土地を..、
それを見に行った、
遠くから彼は見た:
そこで彼は給料を払った、
そしてそこにストーブを置いた。
"すでに彼は沼の跡をたどっていた、
...熊のかかとまで;
"彼は鉄の神託を見た
"鋼鉄の手綱を...
沼の大きな痕跡の中に、
熊の手のひらに。
"そこで一言:
哀れな鉄よ、汝に災いあれ、
汝が惨めな状態にあるとき、
哀れな鉄よ、
哀れな鉄よ、
いつも熊の歩みの中にいる!」。
「推測し、考える:
どうなることだろう、
私が押し込まれ、穴に入れられたとしたら、
穴の中に入れたらどうなるだろう?
「哀れな鉄人は震えた、
...彼は怖がるだろう、怖がるだろう、怖がるだろう、
火の言葉を聞くと
「セッポ・イルマーが言った
「セッポ・イルマリネンは言った:
君の実力を見せてもらおう!
火は友を焼かない、
...そしてその部族を中傷する。
火の鳩小屋に来たら、
白人の衣装屋に、
そこで汝は美しく成長する、
汝は美しく成長する:
男たちの剣となり
男たちの剣となり、女たちのリボンの端となるのだ。
"センプ "は一日の終わり
鉄は泥沼から泥沼へ、
"水のようなものから""浮遊するものまで
"鍛冶場に運ばれる
「それが鍛冶屋の仕事だ、
その腰掛けの下で、彼は車を走らせた。
一度はドロドロ、二度はドロドロ、
一度はどろどろになり、二度目はどろどろになり、三度目はどろどろになった:
鉄は震えた
鉄は震え、スラグは盛り上がった、
鉄は震え、スラグは盛り上がり、小麦の糊のように伸びた、
ライ麦と小麦の生地
セポの大火の中で
空白の力の中で
「哀れな鉄は叫んだ:
セッポ・イルマリネンよ!
赤い火の苦しみから
"セッポ・イルマリネンは言った
「セッポ・イルマリネンは言った:
セッポ・イルマリネンは言った、
私があなたの火から遠ざかれば、あなたは恐ろしくなるでしょう、
そして汝は怒り狂うだろう、
そして汝は汝の兄弟を切り刻むだろう、
汝は汝の兄弟を刻み、汝は汝の母の子を裂くであろう。
「そして哀れな男は誓った、
杭の上に、杭の上に、杭の上に。
杭の上に、杭の上に、杭の上に、
ハンマーで、鯨の骨で
杭の上で、杭の上で、ハンマーで、鯨の骨で、
杭の上で、ハンマーで、鯨の骨で:
私の噛む木は何だ、
石を食べるために、
私のナイフを彫らないために、
母の子を裂くために。
'それは私にとってより良いことだ、
'私のしぐさの方がいい。
旅人の伴侶として、
歩く手で
自分の同族を食べるよりは、
私の部族を誹謗中傷で食べるよりはね」。
「セッポ・イルマリネン、
...老いた鍛冶屋..、
火から鉄を取り出し
金床の上に置いた;
そしてそれを殻に作り上げた、
彼はそれを鋼鉄にした、
槍、斧
あらゆる種類の棒にされた。
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
"小屋にはまだ小さいのがいた、
タルペの中の哀れな鉄:
鉄の舌は沸騰しなかった、
鉄の舌は沸騰しなかった、
鉄は水に濡れなければ
鉄は水に濡れなければ粗くならない。
「セッポ・イルマリネン自身もそう考えていた。
セッポ・イルマリネンはそう考えた。
彼は小さなトナカイを作った、
灰汁溶媒
を製鉄用の型に入れた、
"セッポは舌で試した
「セッポは舌で試した、
「セッポは舌で味わった;
セッポは舌で味わった:
これは僕には合わない」。
製鉄用の水だ、
製鉄用の水だ。
"蜂が地面から起きた、
青い翼の翼が沼地から現れた。
彼は飛び、滑空し
"鍛冶屋の鍛冶場のまわりを
「鍛冶屋はそれを言葉にした:
"蜂よ、気品のある男よ!
汝の翼に滑らかさをもたらせ、
その舌に蜜を運び
六つの花の鼻から
干し草の端から七つ
鋼のために、
雹のために
「ヒイアの鳥、サイチョウ、
屋根の端から
屋根の端から見ていた、
コウノトリの下から。
積み込まれる鉄の馬、
鋼鉄の仕事
「レンテのハミング;
ハイエの恐ろしいものを投げた、
大蛇の爪の巻き毛を運ぶ、
大蛇の黒いラバ、
小便イタチのくすぐり、
蛙の秘密の巻き毛。
鉄の鋳型に、
鉄の泡の水に
「セッポ・イルマリネン自身、
最低の鍛冶屋
考えている、考えている
蜂のチューリップ、
蜜の蜜の蜜の蜜、
そして熊の蜂蜜酒。
かぎ針編みという言葉、君の名前について:
「これらは私にとって良いものだ。
...製鉄の水のように、
鉄を造るために!』。
"そこで彼は鉄を捕らえた、
そこで彼は鉄を獣に洗礼した。
火の中から
炉から取り出すと
「鉄は狂ってしまった、
鉄は狂ってしまった
"そして、かわいそうに、彼は誓いを裏切った、
"犬のように栄光を食いつぶした
...そして、かわいそうに、彼の兄弟を彫った、
...彼の家族の口を押さえつけた、
血を流させた、
...崇拝されるために」。
炉の老人は唸った、
彼の髭は歌い、彼の頭は揺れた:
「今、私は狼の誕生を知っている、
汝、哀れな鉄よ。
「汝、哀れな鉄よ、
哀れな鉄よ、哀れな鉄よ、
汝、哀れな鉄よ、哀れな鉄よ!
それがお前の狙いだ、
だから、あんなにひどい大人になったのか、
そんなに偉くなったのか?
「あの頃のお前は
"偉大でも小さくもなかった
「そんなに大きくもなかった。
背が低すぎるわけでもなく、不機嫌すぎるわけでもなかった、
あなたがミルクのように横たわっていた時
"ナメクジのようだった時...
若い乙女の裸の中で
あなたは私の腕の中で育った
長い雲の岸辺で
平らな空の下で
"その時、あなたは大きくなかった、
大きくも小さくもなかった
泥の中で休んでいたとき
澄んだ水のように立っていた
最も偉大な沼地の端に、
獰猛な山の頂に、
汝はそこで土のくずとなった、
汝は錆びついた。
「そして、あなたは偉大ではなかった、
大きくも小さくもなかった、
沼地で鹿に揉まれた時
鹿がその牙でお前を殴った時、
狼がその蹄で絡め取り
熊は手のひらで
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
「そのとき、あなたは大きくなかった、
大きくも小さくもなかった、
泥沼にいたとき
大地から大地へ、
...鍛冶屋に連れて行かれた、
...イルマリスの尻の下に。
「その時、あなたは偉大ではなかった、
大きくも小さくもなかった
スラグになったとき
暖炉の中で
暖炉の中で、
汝は堅い誓いを立てた
ストーブの上で、金床の上で、
槌で、鯨で
鍛冶屋の台の上で
鍛冶屋の台で
「大きくなったな、
汝は壊れてしまった、
汝は折れた、哀れな鯨よ、
汝は犬のように汝の名誉を食った、
汝は汝の生まれを差別した、
汝は汝の同族を口に含んだのか?
"彼が悪業を命じた時
だれが貧しい者に命じたのか。
あなたの父か、母か。
それともあなたの長兄か。
あなたの末の妹か。
それとも、あなたの家族の残りの者たちか。
「あなたの父でもなく、母でもなく
あなたの長兄でも
あなたの末の妹でも
あなたの家族の残りの偉大な者でもない:
あなたはよく働いた、
あなたはイカの毛を刈った。
「汝は懸命に働き、汝はイカ毛を刈った、
汝の悪を治すために、
汝の悪を治すために、
汝の親に文句を言おう!
母親はもっと仕事がある、
親の悩みは大きい、
息子が悪いことをした時
そして、その子は最悪の災難に見舞われる。
「汝、血を流してはならない、
...姦淫、不品行..、
...私の上にあってはならない、
...そして私の胸にぶら下がる!
血よ、壁に立て、
魔女よ、塀に立て、
海の中の剣のように立て
苔の中のサラセンのように、
野の癩病人のように、
激流の中の石のように!
"だが、もし心が決まれば
もっと軽やかに動くように、
汝は肉において動き
汝は骨になる!
汝のより良い、
その下に、膜よりも美しく、
静脈を圧迫する。
そして骨の中で滑る、
出血する地面よりも、
肉の骨の中に。
「汝、乳よ、地に堕ちてはならぬ、
...血のない草に..、
...干し草の山の..、
...塚に、我が雄の黄金よ...
汝の居場所はエサの中、
汝の肺の地下にある;
汝は汝の民を移すであろう、
汝は汝の民を移すであろう!
汝は流れる川ではない
汝は流れる川でもなく、落ちる池でもない、
汝の腸を結ぶものでもない、
汝は血を流す船頭ではない。
"汝、愚か者よ、垂れ流しから逃れよ、
汝、今、安らかに!
汝が平静でありたくない時は、平静であれ!
ティルジの急流は、かつては満足していた、
トゥオネラの川は淀んでいた、
海は乾き、空は乾き
その大干ばつの年には
火の年、力の年。
「汝が従わないなら
汝が従うことを望まぬならば、汝には思い出すべき他のものがある、
汝は新たな道を見つけよ:
汝は新たな道を見出すであろう、
血を沸騰させるために、
汝の魔力を奪うために、
一滴も滴らせることなく、
一滴の赤も落とすことなく
血を地面にこぼすことなく
歓喜に酔うことなく。
"私の中に男がいないとき
...ウコの子には男子が...
この洪水を鎮めるために
...沼を満たす..、
...彼は強大な男である、
雲の頭の神
人の父である、
彼は人の父である。
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
血を止める
未来を閉ざすために
「祖父よ、偉大なる神よ、
魔法の神よ!
必要なときに来なさい、
呼ばれたら来なさい!
汝の腫れた手を踏み鳴らせ、
その太い親指で
鈍い穴を詰まらせるために、
邪悪な穴の場所を!
愛の葉をその上に、
黄金の骸骨よ
テントとして血塗られた道へ
未来の丸太のために、
アスパラガスが私の髭の上に落ちないように、
...私の衣服に流れないように!"
彼は血に対して口を閉ざした、
その道は歓喜の天幕である。
彼は息子を納屋に入れた。
バターを作るために...
干し草の山の
千と千尋のレーダーの
地面に血を流すミーアンの
タンポポのしずく。
少年は納屋に向かった、
バター工房に向かった;
樫の木が彼に出会った。
少年は樫に尋ねた:
「枝には蜜がありますか?
樹皮の下には苔がありますか?
樫は彼に答えた:
「一昨日
「樫の木にはぬめりがあります」と樫は言った、
木のてっぺんの蜜が垂れていた。
漂う雲から
綿菓子が色あせていく"
樫の木の破片を取った、
木のくずを取った;
彼は良い干し草を取った、
さまざまな草を取った、
これらの土地では見られないような。
あらゆる所に生えるように。
パネヴィ・パアンは火にかけた、
スープを沸騰させた。
樫の皮でいっぱい、
樫の木の皮と、見栄えのよい干し草でいっぱいにした。
鍋は沸騰し、泡立った。
丸三夜、
春の三日間。
そこからバターが見えた、
バターが安定しているかどうかを見るために、
...挽き方が悪くないかどうか...
いや、バターは安定していない、
...そして、一番下を見て...
彼は干し草も取った、
いろいろな草も、
それは別の所から持ってきたものである、
"そしてサアンの飾りの錬金術を...
8人の呪術師から
8人の監視者。
3つの夜はまだ調理していた、
そして8つの夜があった。
火からパアンを持ち上げ
バターを見ていた、
注油が健全であるかどうかを見るために、
「そして肥えた子牛の賃金は...
アスペンの枝があった、
畑の畑に生えていた。
その殺人が横切った、
"それは2つに裂けました
かれらはその油注ぎで勝利した、
そして、その目を見開いた。
彼自身がそれを言葉にした:
「これらの油注がれた場所で
"このような場所で、このような場所で、このような場所で、このような場所で、
...怪我を負わせるために、
アスペン、アスペン、アスペン、アスペン、アスペン、アスペン、アスペン、アスペン、アスペン。
汝をより完全にするために!"
アスペンは癒され
以前よりも健全になり
上部は美しく成長し
その下はまったく健康だった。
そこから勝利がもたらされた、
...そして見ていた..、
...石のくぼみを探り..、
...通路の隙間に..:
石は石にしがみつき
石は石にまとわりつき、石は逃げ始めた。
少年が鍛冶場から出てきた。
バターを作るために、
グリースを作るために;
それを老人の手に差し出した:
「これがバターだ、
その目は最低の種類だ、
汝は山に油を注いだ、
汝は山々に油を注いだが、目は最も下等なものだ。
老人はそれを舌で試した、
と、その舌の甘さを口で味わった、
彼は目が良いと感じた、
"バターは固かった。
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
こうしてヴァイナメイスタは勝利した、
不運は癒された、
下から油を注がれ、上から油を注がれた、
世界の真ん中が鳴いた。
一言で言えば、そこだ、
フレーズで言った:
「私は自分の肉では動かない、
私は私の造り主の肉で動く、
私は自分の力では動かない、
わたしはわたしの民とともに全能である。 わたしはわたしの民とともに全能である、
私は自分の口で語らない、
私は神の口で語る。
もし私に甘い口があれば、
神の口よりも甘い、
もし私に美しい手があるなら、
創造主の手だ。
バターを塗ったとき
目は安定している、
半円に割れた、
Väinämöisのねじれに:
そこに打つ、ここに打つ、
しかし、休息を見つけることができませんでした。
だから老人は痛みを否定した、
痛みの頭を押し出した。
痛みの山の真ん中で
なめくじの丘へ
石を投げつけ
ラマ僧を逃がそうとした。
ツクの絹が口笛を吹いていた、
それを皿に切り分け
それを切り刻み
粘土にした。
絹で縛った、
彼女の美しい、美しい、美しい
男の子の膝を、私生児の膝で、
ヴァイナモイスのつま先で。
一言で言えば、そこだ、
彼はそこでこう言った:
「創造主の絹
創造主の衣をベールに。
この良き世代に、
善きもののために、善きもののために、善きもののために、安定したつま先のために!
見よ、公正な神よ、
守れ、不動の創造主よ、
汝が誤りに導かれることのないように、
汝を過ちへと導くことのないように。
老いたヴァイナモイネンは
すでに真の助けを知っていたからだ。
やがて彼は元気を取り戻した;
肉付きもよくなった、
その下は完全であった、
真ん中は痛みもなく
側面には罪がなく
上半身は傷一つなく
以前よりも丸くなった、
生まれたときよりも。
脚はすでに歩けるようになっていた、
膝はこぐことができるようになった;
名前はない。
呻き声も少なくない。
それゆえ、ヴェイナモイネン老人は
ヴェイナモイネン老人は、目をもっと高く動かし
その老ヴァイナモイネンは
ヴェイナモイネンの老人は、目線を高くして、その美しい眼差しで...;
彼は一言、こう言った、
彼は一言、こう言った:
「優しさはいつもそこからやってくる、
そして安全な知り合いがやってくる。
天の上から、
全能の神に信頼せよ。
「神よ、感謝しなさい、
創造主よ、あなただけが祝福されている、
私に助けを与え
身近なところに安全をもたらし
艱難辛苦の中で
鋼鉄の苦しみの中で
ヴェイナモイネンのために
それが老齢の老人が私に言った最後の言葉だった:
「良い人たち、良い人たち、
いい人たち、いい人たち、
まるで魔法のように、船を作れ、
そして威嚇するようにカーブする!
神は民族の数である、
創造主には終わりが定められている、
溝の目的ではなく
力ある者の力によって。

〜〜
第10詩  ☆次は下記リンクで紹介☆
〜〜





〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その10「第10詩」




〈リンク②〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり





〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?