見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その4「第4詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》第2詩  
《Kolmas runo》第3詩  
〜〜
《Neljäs runo》 第4詩    ☆今回の紹介☆ 《 line count:519行 》←空白行を含む。
〜〜

Neljäs runo

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Tuopa Aino, neito nuori,
sisar nuoren Joukahaisen,
läksi luutoa lehosta,
vastaksia varvikosta.
Taittoi vastan taatollensa,
toisen taittoi maammollensa,
kokoeli kolmannenki
verevälle veijollensa.
Jo astui kohin kotia,
lepikköä leuhautti.
Tuli vanha Väinämöinen;
näki neitosen lehossa,
hienohelman heinikössä.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Eläpä muille, neiti nuori,
kuin minulle, neiti nuori,
kanna kaulanhelmilöitä,
rinnanristiä rakenna,
pane päätä palmikolle,
sio silkillä hivusta!"
Neiti tuon sanoiksi virkki:
"En sinulle enkä muille
kanna rinnanristilöitä,
päätä silkillä sitaise.
Huoli on haahen haljakoista,
vehnän viploista valita;
asun kaioissa sovissa,
kasvan leivän kannikoissa
tykönä hyvän isoni,
kanssa armahan emoni."
Riisti ristin rinnaltansa,
sormukset on sormestansa,
helmet kaulasta karisti,
punalangat päänsä päältä,
jätti maalle maan hyviksi,
lehtohon lehon hyviksi.
Meni itkien kotihin,
kallotellen kartanolle.
Iso istui ikkunalla,
kirvesvartta kirjoavi:
"Mitä itket, tyttö raukka,
tyttö raukka, neito nuori?"
"Onpa syytä itkeäni,
vaivoja valittoani!
Sitä itken, taattoseni,
sitä itken ja valitan:
kirpoi risti rinnaltani,
kaune vyöstäni karisi,
rinnalta hopearisti,
vaskilangat vyöni päästä."
Veljensä veräjän suulla
vemmelpuuta veistelevi:
"Mitä itket, sisko raukka,
sisko raukka, neito nuori?"
"Onpa syytä itkeäni,
vaivoja valittoani!
Sitä itken, veikko rukka,
sitä itken ja valitan:
kirpoi sormus sormestani,
helmet kaulasta katosi,
kullansormus sormestani,
kaulasta hopeahelmet."
Sisko sillan korvasella
vyötä kullaista kutovi:
"Mitä itket, sisko raukka,
sisko raukka, neito nuori?"
"Onpa syytä itkijällä,
vaivoja vetistäjällä!
Sitä itken, sisko rukka,
sitä itken ja valitan:
kirpoi kullat kulmiltani,
hopeat hivuksiltani,
sinisilkit silmiltäni,
punanauhat pääni päältä."
Emo aitan portahalla
kuoretta kokoelevi:
"Mitä itket, tytti raukka,
tyttö raukka, neito nuori?"

"Oi on maammo, kantajani,
oi emo, imettäjäni!
Onp' on syitä synke'itä,
apeita ani pahoja!
Sitä itken, äiti rukka,
sitä, maammoni, valitan:
läksin luutoa lehosta,
vastanpäitä varvikosta.
Taitoin vastan taatolleni,
toisen taitoin maammolleni,
kokoelin kolmannenki
verevälle veijolleni.
Aloin astua kotihin;
astuinpa läpi ahosta:
Osmoinen orosta virkkoi,
Kalevainen kaskesmaalta:
'Eläpä muille, neiti rukka,
kuin minulle, neiti rukka,
kanna kaulanhelmilöitä,
rinnanristiä rakenna,
pane päätä palmikolle,
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
sio silkillä hivusta!'
"Riistin ristin rinnaltani,
helmet kaulasta karistin,
sinilangat silmiltäni,
punalangat pääni päältä,
heitin maalle maan hyviksi,
lehtohon lehon hyviksi.
Itse tuon sanoiksi virkin:
'En sinulle enkä muille
kanna rinnanristiäni,
päätä silkillä sitaise.
Huoli en haahen haljakoista,
vehnän viploista valita;
asun kaioissa sovissa,
kasvan leivän kannikoissa
tykönä hyvän isoni,
kanssa armahan emoni.'"
Emo tuon sanoiksi virkki,
lausui vanhin lapsellensa:
"Elä itke, tyttäreni,
nuorna saamani, nureksi!
Syö vuosi suloa voita:
tulet muita vuolahampi;
toinen syö sianlihoa:
tulet muita sirkeämpi;
kolmas kuorekokkaroita:
tulet muita kaunihimpi.
Astu aittahan mäelle
- aukaise parahin aitta - !
Siell' on arkku arkun päällä,
lipas lippahan lomassa.
Aukaise parahin arkku,
kansi kirjo kimmahuta:
siin' on kuusi kultavyötä,
seitsemän sinihamoista.
Ne on Kuuttaren kutomat,
Päivättären päättelemät.
"Ennen neinnä ollessani,
impenä eläessäni
läksin marjahan metsälle,
alle vaaran vaapukkahan.
Kuulin Kuuttaren kutovan,
Päivättären kehreävän
sinisen salon sivulla,
lehon lemmen liepehellä.
"Minä luoksi luontelime,
likelle lähentelime.
Aloinpa anella noita,
itse virkin ja sanelin:
'Anna, Kuutar, kultiasi,
Päivätär, hope'itasi
tälle tyhjälle tytölle,
lapsellen anelijalle!'
"Antoi Kuutar kultiansa,
Päivätär hope'itansa.
Minä kullat kulmilleni,
päälleni hyvät hopeat!
Tulin kukkana kotihin,
ilona ison pihoille.
"Kannoin päivän, kannoin toisen.
Jo päivänä kolmantena
riisuin kullat kulmiltani,
päältäni hyvät hopeat,
vein ne aittahan mäelle,
panin arkun kannen alle:
siit' on asti siellä ollut
ajan kaiken katsomatta.
"Sio nyt silkit silmillesi,
kullat kulmille kohota,
kaulahan heleät helmet,
kullanristit rinnoillesi!
Pane paita palttinainen,
liitä liinan-aivinainen,
Hame verkainen vetäise,
senp' on päälle silkkivyöhyt,
sukat sulkkuiset koreat,
kautokengät kaunokaiset!
Pääsi kääri palmikolle,
silkkinauhoilla sitaise,
sormet kullansormuksihin,
käet kullankäärylöihin!
"Niin tulet tupahan tuolta,
astut aitasta sisälle
sukukuntasi suloksi,
koko heimon hempeäksi:
kulet kukkana kujilla,
vaapukkaisena vaellat,
ehompana entistäsi,
parempana muinaistasi."
Sen emo sanoiksi virkki,
senp' on lausui lapsellensa.
Ei tytär totellut tuota,
ei kuullut emon sanoja;
meni itkien pihalle,
kaihoellen kartanolle.
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Miten on mieli miekkoisien,
autuaallisten ajatus?
Niinp' on mieli miekkoisien,
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
autuaallisten ajatus,
kuin on vellova vetonen
eli aalto altahassa.
Mitenpä poloisten mieli,
kuten allien ajatus?
Niinpä on poloisten mieli,
niinpä allien ajatus,
kuin on hanki harjun alla,
vesi kaivossa syvässä.
"Usein nyt minun utuisen,
use'in, utuisen lapsen,
mieli kulkevi kulossa,
vesakoissa viehkuroivi,
nurmessa nuhaelevi,
pensahassa piehtaroivi;
mieli ei tervoa parempi,
syän ei syttä valkeampi.
"Parempi minun olisi,
parempi olisi ollut
syntymättä, kasvamatta,
suureksi sukeumatta
näille päiville pahoille,
ilmoille ilottomille.
Oisin kuollut kuusiöisnä,
kaonnut kaheksanöisnä,
oisi en paljoa pitänyt:
vaaksan palttinapaloa,
pikkaraisen pientaretta,
emon itkua vähäisen,
ison vieläki vähemmän,
veikon ei väheäkänä."
Itki päivän, itki toisen.
Sai emo kyselemähän:
"Mitä itket, impi rukka,
kuta, vaivainen, valitat?"
"Sitä itken, impi rukka,
kaiken aikani valitan,
kun annoit minun poloisen,
oman lapsesi lupasit,
käskit vanhalle varaksi,
ikäpuolelle iloksi,
turvaksi tutisevalle,
suojaksi sopenkululle.
Oisit ennen käskenynnä
alle aaltojen syvien
sisareksi siikasille,
veikoksi ve'en kaloille!
Parempi meressä olla,
alla aaltojen asua
sisarena siikasilla,
veikkona ve'en kaloilla,
kuin on vanhalla varana,
turvana tutisijalla,
sukkahansa suistujalla,
karahkahan kaatujalla."
Siitä astui aittamäelle,
astui aittahan sisälle.
Aukaisi parahan arkun,
kannen kirjo kimmahutti:
löysi kuusi kultavyötä,
seitsemän sinihametta;
ne on päällensä pukevi,
varrellensa valmistavi.
Pani kullat kulmillensa,
hopeat hivuksillensa,
sinisilkit silmillensä,
punalangat päänsä päälle.
Läksi siitä astumahan
ahon poikki, toisen pitkin;
vieri soita, vieri maita,
vieri synkkiä saloja.
Itse lauloi mennessänsä,
virkki vieriellessänsä:
"Syäntäni tuimelevi,
päätäni kivistelevi.
Eikä tuima tuimemmasti,
kipeämmästi kivistä,
jotta, koito, kuolisinki,
katkeaisinki, katala,
näiltä suurilta suruilta,
ape'ilta miel'aloilta.
"Jo oisi minulla aika
näiltä ilmoilta eritä,
aikani Manalle mennä,
ikä tulla Tuonelahan:
ei mua isoni itke,
ei emo pane pahaksi,
ei kastu sisaren kasvot,
veikon silmät vettä vuoa,
vaikka vierisin vetehen,
kaatuisin kalamerehen
alle aaltojen syvien,
päälle mustien murien."
Astui päivän, astui toisen,
päivänäpä kolmantena
ennätti meri etehen,
ruokoranta vastahansa:
tuohon yöhyt yllättävi,
pimeä piättelevi.
Siinä itki impi illan,
《《《次は301行目》》 》 ←<<< line count >>> 空白行を含む。
kaikerteli kaiken yötä
rannalla vesikivellä,
laajalla lahen perällä.
Aamulla ani varahin
katsoi tuonne niemen päähän:
kolme oli neittä niemen päässä ...
ne on merta kylpemässä!
Aino neiti neljänneksi,
vitsan varpa viienneksi!
Heitti paitansa pajulle,
hamehensa haapaselle,
sukkansa sulalle maalle,
kenkänsä vesikivelle,
helmet hietarantaselle,
sormukset somerikolle.
Kivi oli kirjava selällä,
paasi kullan paistavainen:
kiistasi kivellen uia,
tahtoi paaelle paeta.
Sitte sinne saatuansa
asetaiksen istumahan
kirjavaiselle kivelle,
paistavalle paaterelle:
kilahti kivi vetehen,
paasi pohjahan pakeni,
neitonen kiven keralla,
Aino paaen palleassa.
Siihenpä kana katosi,
siihen kuoli impi rukka.
Sanoi kerran kuollessansa,
virkki vielä vierressänsä:
"Menin merta kylpemähän,
sainp' on uimahan selälle;
sinne mä, kana, katosin,
lintu, kuolin liian surman:
elköhön minun isoni
sinä ilmoisna ikänä
vetäkö ve'en kaloja
tältä suurelta selältä!
"Läksin rannalle pesohon,
menin merta kylpemähän;
sinne mä, kana, katosin,
lintu, kuolin liian surman:
elköhön minun emoni
sinä ilmoisna ikänä
panko vettä taikinahan
laajalta kotilahelta!
"Läksin rannalle pesohon,
menin merta kylpemähän;
sinne mä, kana, katosin,
lintu, kuolin liian surman:
elköhönp' on veikkoseni
sinä ilmoisna ikänä
juottako sotaoritta
rannalta merelliseltä!
"Läksin rannalle pesohon,
menin merta kylpemähän;
sinne mä, kana, katosin,
lintu, kuolin liian surman:
elköhönp' on siskoseni
sinä ilmoisna ikänä
peskö tästä silmiänsä
kotilahen laiturilta!
Mikäli meren vesiä,
sikäli minun veriä;
mikäli meren kaloja,
sikäli minun lihoja;
mikä rannalla risuja,
se on kurjan kylkiluita;
mikä rannan heinäsiä,
se hivusta hierottua."
Se oli surma nuoren neien,
loppu kaunihin kanasen...
Kukas nyt sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan
neien kuuluhun kotihin,
kaunihisen kartanohon?
Karhu sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan!
Ei karhu sanoa saata:
lehmikarjahan katosi.
Kukas sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan
neien kuuluhun kotihin,
kaunihisen kartanohon?
Susi sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan!
Ei susi sanoa saata:
lammaskarjahan katosi.
Kukas sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan
neien kuuluhun kotihin,
kaunihisen kartanohon?
Repo sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan!
Ei repo sanoa saata:
hanhikarjahan katosi.
Kukas sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan
neien kuuluhun kotihin,
《《《次は401行目》》 》← <<< line count >>> 空白行を含む。
kaunihisen kartanohon?
Jänö sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan!
Jänis varman vastaeli:
"Sana ei miehe'en katoa!"
Läksi jänis juoksemahan,
pitkäkorva piippomahan,
vääräsääri vääntämähän,
ristisuu ripottamahan
neien kuuluhun kotihin,
kaunihisen kartanohon.
Juoksi saunan kynnykselle;
kyykistäikse kynnykselle:
sauna täynnä neitosia,
vasta käessä vastoavat:
"Saitko, kiero, keittimiksi,
paltsasilmä, paistimiksi,
isännällen iltaseksi,
emännällen eineheksi,
tyttären välipaloiksi,
pojan puolipäiväseksi?"
Jänis saattavi sanoa,
kehräsilmä kerskaella:
"Liepä lempo lähtenynnä
kattiloihin kiehumahan!
Läksin sanan saatantahan,
kielikerran kerrontahan:
jop' on kaunis kaatununna,
tinarinta riutununna,
sortunna hopeasolki,
vyö vaski valahtanunna:
mennyt lietohon merehen,
alle aavojen syvien,
sisareksi siikasille,
veikoksi ve'en kaloille."
Emo tuosta itkemähän,
kyynelvierus vieremähän.
Sai siitä sanelemahan,
vaivainen valittamahan:
"Elkätte, emot poloiset,
sinä ilmoisna ikänä
tuuitelko tyttäriä,
lapsianne liekutelko
vastoin mieltä miehelähän,
niinkuin mie, emo poloinen,
tuuittelin tyttöjäni,
kasvatin kanasiani!"
Emo itki, kyynel vieri:
vieri vetrehet vetensä
sinisistä silmistänsä
poloisille poskillensa.
Vieri kyynel, vieri toinen:
vieri vetrehet vetensä
poloisilta poskipäiltä
ripe'ille rinnoillensa.
Vieri kyynel, vieri toinen:
vieri vetrehet vetensä
ripe'iltä rinnoiltansa
hienoisille helmoillensa.
Vieri kyynel, vieri toinen:
vieri vetrehet vetensä
hienoisilta helmoiltansa
punasuille sukkasille.
Vieri kyynel, vieri toinen:
vieri vetrehet vetensä
punasuilta sukkasilta
kultakengän kautosille.
Vieri kyynel, vieri toinen:
vieri vetrehet vetensä
kultakengän kautosilta
maahan alle jalkojensa;
vieri maahan maan hyväksi,
vetehen ve'en hyväksi.
Ve'et maahan tultuansa
alkoivat jokena juosta:
kasvoipa jokea kolme
itkemistänsä vesistä,
läpi päänsä lähtemistä,
alta kulman kulkemista.
Kasvoipa joka jokehen
kolme koskea tulista,
joka kosken kuohumalle
kolme luotoa kohosi,
joka luo'on partahalle
kunnas kultainen yleni;
kunki kunnahan kukulle
kasvoi kolme koivahaista,
kunki koivun latvasehen
kolme kullaista käkeä.
Sai käköset kukkumahan.
Yksi kukkui: "lemmen, lemmen!"
Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!"
Kolmas kukkui: "auvon, auvon!"
Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!"
Sep' on kukkui kuuta kolme
lemmettömälle tytölle,
meressä makoavalle.
Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!"
Sep' on kukkui kuusi kuuta
sulholle sulottomalle,
《《《次は501行目》》 》← <<< line count >>> 空白行を含む。
ikävissä istuvalle.
Kuka kukkui: "auvon, auvon!"
Se kukkui ikänsä kaiken
auvottomalle emolle,
iän päivät itkevälle.
Niin emo sanoiksi virkki
kuunnellessansa käkeä:
"Elköhön emo poloinen
kauan kuunnelko käkeä!
Kun käki kukahtelevi,
niin syän sykähtelevi,
itku silmähän tulevi,
ve'et poskille valuvi,
hereämmät herne-aarta,
paksummat pavun jyveä:
kyynärän ikä kuluvi,
vaaksan varsi vanhenevi,
koko ruumis runnahtavi
kuultua kevätkäkösen."

〜〜
Viides runo :「第5詩」 ☆次回紹介予定☆
〜〜

[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第四詩《行カウント:519行》←空白行を含む。
〜〜

《《《次は001行目》》 》← <<< line count >>> 空白行を含む。
若い乙女よ、アイノを連れてきなさい、
若き城華姫の妹よ
葉の中から箒を
雀の羽を。
彼女は胸から尾にかけて折った、
牝馬のためにもう一本折った、
そして3つ目を集めた。
血まみれの騎士に。
すでに彼は剣の故郷に入った、
そして、ひらひらひらひらひらひらひらひらひらひらひらひらひらひらひらひらひらひら。
年老いたヴァイナモイネンがやって来た;
菩提樹の中の乙女を見た、
干し草の山には立派な羽があった。
彼は一言、そう名付けた:
"お嬢さん、他の人にしてはいけません、
淑女よ、他人にはなるな、
ネックレスをつけなさい、
...胸元を作りなさい..、
...ヤシの木に頭を乗せなさい、
「そして私のために絹のスカーフを作りなさい!」。
婦人はそれを言葉にした:
「あなたにも他人にも
私は胸に十字架をつけません、
あなたにも他人にも、胸に十字架はつけませんし、絹の頭もあげません。
心配なのはアイダーダウンの方だ、
私は麦を束ねよう;
私はこだまの中で生きる、
私はパンの切り株の中で育つ。
そして私の良き父の家、
慈悲深き母と共に。
胸から十字架を取った、
指輪は指から外し
「首から真珠を振り落とし
彼女の頭からは赤い糸が
そして、永久にこの地を去った、
木立の葉を、永久に。
泣いて家に帰った、
髑髏と十字架の大邸宅へ。
大男が窓辺に座っていた、
斧を手に
"哀れな娘よ 何を泣いている?
哀れな娘よ、若い乙女よ。
「私には泣く理由がある、
私の災いに私の災い!
そのために泣いているのだ、断言しよう、
私は泣き、嘆く:
十字架が胸に刺さる、
十字架が私の胸から刺し、私の帯の美しさは消え去った、
私の胸から銀の十字架が
わたしの帯の端からは青銅の糸が消えてしまった」。
弟の門の口に
ノームの木が刻まれていた:
"何を泣いているのだ、哀れな妹よ、
哀れな妹よ、哀れな妹よ、若い乙女よ。"
"私には泣く理由がある、
私の災い、私の災い!
それは私が泣いていることだ、かわいそうに、
それが私の涙であり、嘆きなのだ:
指の指輪がチクチクする
真珠が首から消えた
私の指から金の指輪が
"私の真珠、私の銀の真珠、私の首から"
橋の上の妹よ
金色のベルトが
「何を泣いているの、かわいそうな妹
哀れな妹よ、哀れな妹よ、若い乙女よ」。
"泣く理由は何だ?
哀れな者の悩み!
それが私が泣いている理由よ、哀れな妹よ、
私は泣き、嘆く:
"私の眉から金を取り去り
私の眉から銀を
私の目からは青い百合の花
私の頭からは赤いリボンが......」。
塀の階段にいる母親。
樹皮を集める母親:
「何を泣いているの、かわいそうに、
哀れな娘よ、若い乙女よ」。

"ああ、マンモスだ、私の運び屋、
母よ、私の看護婦よ!
悲しむべき理由がある、
悲しむべき理由がある!
それが私の叫び、哀れな母よ、
私のマミー、私は嘆く:
"私は葉から箒に移った
カラスの巣に頭を突っ込んでしまった。
私は父に答えた、
私はマンモスのために別のものを作った、
三つ目を集めた。
私は家に入り始めた。
私は家に入り始めた;
私は無精ひげを踏み越えた:
谷から来た浸透圧、
畑の懐から来た青白い者:
可哀想な奥様、他の人には言わないでください、
私によりも、哀れな婦人よ、
ネックレスを身につけなさい、
胸に十字架を築きなさい、
頭を三つ編みにしなさい、
《《《次は101行目》》 》 ←<<< line count >>> 空白行を含む。
絹の上に絹を!』。
「私は胸から十字架を取った、
首から真珠を抜き取った、
私の目から青い糸を
私の目から青い糸を、私の頭から赤い糸を抜いた、
私は善のために地に投げた、
木立の葉は善のために。
私自身がそれを言葉にした:
あなたにも他人にも
汝のためでも、他人のためでもない、
私のためでも、あなたのためでも、私の頭に絹を着せるためでもない。
私は鷹の胸など気にしない、
...私は麦に不平を言わない..;
私はこだまの中で生きる、
私はパンの切り株の中で育つ。
そして、私は父にとって良き父となろう、
慈悲深い母と一緒に』」。
母親はそれを言葉にした、
長男は子供に言った:
「娘よ、泣くな、
私の娘よ、泣くな!
甘いバターを一年間食べなさい:
お前は他の者よりも良くなる;
もう一人は豚肉を食べなさい:
汝はもっと病弱になるであろう;
もう一人は豚肉を食べよ:
汝は他の者よりも美しくなるであろう。
牛小屋の丘に足を踏み入れよ。
- 最高の庭を開けよ!
棺桶の上に棺桶がある、
...旗の上に箱がある。
最高の棺を開けよう、
本の蓋がきらめく:
ここに黄金のベルトが6本、
青と白のベルトが7本。
クウタレが織ったものです、
日齢の女性が選んだ。
"私が以前ここにいたとき
"私が偽善者だった時
ベリー狩りに行った
ぶら下がるワッフルの危険の下で
カッコーが鳴くのが聞こえた
ヒナギクが紡ぐ
青いホールの脇で
ユリの東屋の葉の上で。
"自然の名前 "を作ろう
私は彼女に近づいた。
私は魔女に懇願し始めた、
私は魔女に懇願し始めた:
「キューピッド、あなたの黄金をください
あなたの金を、あなたの銀を私にください」。
この空っぽの少女に、
この幼稚な乞食に!』」。
「キューターは彼女に黄金を与えた
「銀をくれ。
私の金は私の饅頭の上に、
"銀をくれ
私は花になって家に帰った、
"偉大なヤードを喜ばせた
"私は一日運び、また一日運んだ。
三日目には
私は眉毛から金をはぎ取り
頭から銀を取った、
私はそれらを納屋の丘に持って行った、
棺を蓋の下に置いた:
それ以来、それはそこにあった。
塚に入れ、墓に入れた。
「さあ、絹をおまえの目につけよ、
...金は眉の上に置け、
...汝の首には真珠を、
胸には金の十字架を!
シャツを着なさい、
シャツを着なさい、地味な女よ、
スカートを穿け、スカートを穿け、スカートを穿け、
絹のベルトをしなさい、
絹のベルトをし、羽のついた籠のついたストッキングをはきなさい、
あなたの靴は美しい!
頭を三つ編みにして
絹のリボンを結んで
指には金の指輪をはめなさい、
手には金の巻物を!
"そこから鞘に入りなさい、
柵をくぐって
汝の同族の甘美さへ、
部族全体が優しくなる
路地に咲く黄金よ、
汝は揺らめく髪と共に歩むだろう、
汝の祖先よりも、
汝の祖先よりも。
エモはそう言った、
"それは彼女が子供に言ったことだ。
娘は従わなかった、
母親の言葉を聞かなかった;
庭で泣いた、
そして屋敷に憧れた。
娘は一言、言った、
彼女はそこで一言言った:
「剣士たちの心はどうですか、
祝福された者たちの心は?
剣士の心もそうです、
《《《次は201行目》》 》 ←<<< line count >>> 空白行を含む。
祝福される者の思想
押し寄せる潮のように
プールの波のように。
ポロイストの心はどうだろう、
アリウムの思考のように?
ポロイストの心もそうだ、
アリウムの思考のように、
尾根の下の木のように、
深い井戸の水のように。
「好奇心旺盛な私は
私の心は恍惚としていた、
私の心はトランス状態だった、
...水の中で
...そして草むらで鼻を鳴らした、
茂みの中で;
心はタールよりも良くない、
心はタールにも劣り、警官よりも白くはない。
"私にとってはマシだ、
私にとっては
生まれない方が、成長しない方が、
偉大にならずに。
この悪の日々に、
歓喜のない空気。
私は6歳のまま死んでいただろう、
8歳で死んだだろう、
...蝋人形の炎..:
...蝋人形館の炎..、
小さな女の舌、
小さい子の母親の泣き声、
大きいのはもっと小さい、
娼婦の息子、以下略。
ある日は泣き、またある日は泣いた。
母親は質問した:
「かわいそうに、何を泣いているの?
「何を泣いてるの、かわいそうに」。
"かわいそうに、何で泣いてるの?"って、
私はいつも不平を言っている、
汝が私にポロシャツをくれた時、
汝は我が子を約束した、
汝は老人に惜しむことを命じた、
老いの喜びのために、
震える者の安全のために、
平和のための避難所。
汝は命じたであろう。
深い波の下に
白魚の姉妹を、
海の魚たちの伴侶!
海の中にいるほうがいい、
波の下で生きる
白魚の姉妹
海の魚の仲間
年老いた泥棒になるよりは、
筏の上で安全な
靴下舐め
"カラカルの落下"
そこから彼は空き地に足を踏み入れた、
納屋に入った。
彼はひげの箱舟を開けた、
蓋の色は輝いていた:
そして6つの金の帯を見つけた、
七つの青い帽子を見つけた;
彼女はそれを頭にかぶった、
かれはそれを腕に嵌めた。
かれは金を眉の上に置いた、
その眉には銀を、
彼女の目には青い絹を、
赤い糸を彼女の頭に。
そして,そこから足を踏み出す。
大通りを横切って、別の大通りに沿って;
沼地の脇を、大地の脇を、
そして暗い秘密へと。
彼は歌いながら通り過ぎた、
そしてかぎ針編みをしながら通り過ぎた:
「私の心は震えていた、
私の頭は石ころのようだった。
そして少しも鈍くない、
石よりも痛い、
夜明けまでに、私は死ぬのだ、
...壊れる、壊れる、壊れる、
この大きな悲しみから
...そして最も不幸な心から...
"すでに私は時間があっただろう
この空気から、
マナに行く時が、
冥界に行く時が来た:
父は私のために泣かないだろう、
母は気にしない、
妹の顔は濡れない、
哀れな者の目は潤むことはない、
私は水の中に転がる、
私は魚の海に落ちるだろう
深い波の下に、
黒いパンくずの上に。
彼は一日踏みしめ、また一日踏みしめた、
三日目
海は目前に迫っていた、
葦原が彼を迎えた:
そこに夜が訪れた、
闇がそこにあった。
そこで小鬼は夜を泣いた、
《《《次は301行目》》 》 ←<<< line count >>> 空白行を含む。
一晩中響いた
水石の浜辺で
湾の広い端で。
早朝
岬の端を見た:
半島の端に3人の乙女がいた。
彼女たちは海で水浴びをしていた!
4人目の乙女、アイノ、
五番目の魔女のつま先!
シャツを柳に投げつけた、
彼女のスカートはアスペンに
彼女の靴下は溶けた大地に
靴は水石に、
真珠は砂浜に
真珠は砂浜に、指輪は岩に。
石は背中が色とりどりだった、
碧玉は金色に輝いていた:
そして石の上を泳いだ、
彼は海へ逃げようとした。
そして、彼らがそこに着くと
彼の場所に座るために...
色とりどりの石の上に
焼ける舟の上に:
石は音を立てて砕け
船底は逃げ出した、
石を持った乙女、
アイノは懐に。
そしてニワトリは消えた、
かわいそうに、そこで死んだ。
彼女は死ぬ間際に言った、
来客の時、彼は言った..:
"海水浴に行った
「海に行った、海に行った、海に行った;
海へ、海へ、海へ、海へ、
鳥よ、私は死にすぎた:
「私は父のもとへ行った。
年をとったらいなくなる。
海の魚たちを引っ張って
この大きな尾根から
「私は巣を作るために陸に上がった、
海水浴に行った;
そしてそこで、鶏よ、私は姿を消した、
鳥よ、私は死にすぎた:
私は母の妻だった
その空気のような時代に
生地のための土手
広い故郷から!
「私は浜辺に巣を作りに行った、
海水浴に行った
そしてそこで、鶏よ、私は姿を消した、
鳥よ、私は死にすぎた:
私は愚かだった、愚かだった
昔の空気のような日々に
私は戦争なしで酔うことはない
海の岸辺から
「海辺に巣を作りに行った
海水浴に行った
そしてそこで、鶏よ、私は姿を消した、
鳥よ、私は死にすぎた:
海には妹がいる
あの美しい時代に
誰がこの目を洗ったのだろう
故郷の湾の岸壁から
もし海の水が
私の血が流れている
海の魚なら
海の魚なら、私の肉;
岸辺の小枝は
岸の草は何だ;
岸辺の草は何だ、
サメと擦れ合う岸辺の草とは。
それは若い女性の死だった、
それは若い女性の死であり、美しいウサギの最期であった...。
誰がこの言葉を聞き取れるだろう、
文法の物語
呪われた館へ、
美しい屋敷へ
言葉の熊、
舌の中の舌!
熊は言えない:
牛の群れがいなくなった。
誰が言葉と言葉を区別できる?
文法の物語
死者の家へ
美しい屋敷へ?
言葉の狼
舌の舌!
狼は言うことができない:
羊の群れは去った。
誰がその言葉を言えただろう、
舌の物語
死者の家へ、
美しい屋敷へ?
サタンタハンの言葉のレポ、
文法の物語!
レポは言えない:
ガチョウはもういない。
誰がこの言葉の意味を教えてくれる?
文法の物語
死者の家へ、
《《《次は401行目》》 》← <<< line count >>> 空白行を含む。
美しい邸宅へ?
ウサギを意味する言葉
文法の話!
ウサギは確かに答えた:
「その言葉は滅びない!」。
ウサギは逃げ出した、
耳の長いウサギ、耳の長いウサギ、耳の長いウサギ、
♪ ウサギ ウサギ ウサギ ウサギ ウサギ ウサギ
# ♪ クロスボーンを引き裂き ♪
死者の家へ
♪ 美しい屋敷へ
サウナの敷居に駆け寄り
戸口にしゃがんで
乙女でいっぱいの風呂
...両手いっぱいの女たち..:
"邪悪な者よ、スープを飲め、
"そして、膨らんだ目のお前をフライパンに。
ご主人様の夕食のために、
ご主人様の夕飯に、奥様の夕飯に、
娘のおやつ
少年の昼の食事?
ウサギは言ったかもしれない、
紡ぐ眼は自慢しただろう:
「恋人は去れ
"家禽は煮えたぎる鍋の中へ!
私は私の道を行った、私は私の道を行った、私は私の道を行った、
毒舌の毒舌、毒舌の毒舌:
"ジョップ "は美しい秋。
そしてティナリンタは美しい、
銀の留め金、銀の留め金、銀の留め金、銀の留め金、銀の留め金、
真鍮のベルト、ハンマーとトングのベルト、ハンマーとトングのベルト:
泥の海へ
深い亡霊の下へ、
白魚の姉妹、
海の魚の仲間。
母親は泣こう、
涙ぐむ屁を傍らに。
彼女にも言い分はある、
可哀想な母親よ:
"さあ、哀れな母親たちよ、
"あなたは二度と老いることはない。
娘たちを産みなさい、
「娘たちを産みなさい。
夫の心に対して、
哀れな母よ、
...私は娘たちにした、
私は娘たちを、鶏を育てた。
母親は泣き、涙が頬を伝った:
涙が頬を伝った。
青い目から
ぽっちゃりした頬で。
涙は転がり、また転がった:
彼女のぽっちゃりした頬から
ぽっちゃりした頬から
熟れた胸へ
涙を転がし、また転がす:
頬を伝う水
熟れた乳房から
彼女の上質なスカートに
涙を転がし、また転がす:
彼女の水の流れは
上等なスカートから
赤みがかった灰色のストッキングの上で。
涙を転がし、また転がす:
転がった
赤い目の靴下
金の靴の房に。
涙を転がし、また転がす:
水の上を転がる
金の靴の橋
足の下の地面に
大地のために地面に転がり
大地のために地面に転がり、水のために引いた。
彼が大地に降り立った時
川のように流れ始めた:
川は三つになった。
湧き出る水の中から
その頭を通って出て行った、
角の下へ。
すべての川に
火の3つの急流を
すべての急流の急流に...
3つの弾丸が立ち上り
それは岸を創り
輝かしい黄金の栄光;
花の王国の王
三本の樺の木が生えた、
樺の木の王は
三つの黄金の円錐。
カッコウが花を咲かせた。
一羽は "愛、愛、愛!"と咲いた。
もう一羽は、"花婿、花婿!"と咲いた。
三番目の花は、"あわわわわわ!"と咲いた。
誰が咲いたか。"愛、愛、愛!"
"三つの月が咲いた
愛のない少女に
海に横たわる
花婿よ、花婿よ!」と叫んだ人。
恋人のいない花婿のために
恋人のいない花婿のために
《《《次は501行目》》 》← <<< line count >>> 空白行を含む。
座り心地の悪い人のために。
オーヴォン、オーヴォン!」。
彼は生涯咲き続けた
優しくなかった母に
生涯泣き続ける人に。
母親はそれを言葉にした。
彼女は自分の手を聞いて
「哀れな母よ
"哀れな母親がカッコウの声に耳を傾けるように
カッコウの花が咲いたとき
カッコウが鳴くと、ツバがズキズキした、
カッコウが鳴いたとき、カッコウが鳴いたとき、カッコウが鳴いたとき、
涙が頬をつたった
豆の木の目覚め、
豆の木が目覚め
肘の老い、
肘の老い、軸の老い、
体全体が老いていく。
春の雀の声を聞いたとき」。

〜〜
第五詩  ☆次は下記リンクで紹介☆
〜〜






〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その5「第5詩」



〈リンク②〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり



〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?