見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その19「第19詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 
《Yhdestoista runo》 第11詩 
《Kahdestoista runo》第12詩 
《Kolmastoista runo》第13詩  
《Neljästoista runo》  第14詩      
《Viidestoista runo》  第15詩
《Kuudestoista runo》第16詩
《Seitsemästoista runo》第17詩  
《Kahdeksastoista runo》第18詩
《Yhdeksästoista runo》 第19詩    
《Kahdeskymmenes runo》 第20詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜
《Yhdeksästoista runo》第19詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全518行 》←空白行を含む。line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Yhdeksästoista runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Siitä seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
itse tungeikse tupahan,
kaivaikse katoksen alle.
Tuotihin simoa tuoppi,
mettä kannu kannettihin
seppo Ilmarin kätehen.
Seppo tuon sanoiksi virkki:
"En ennen sinä ikänä,
kuuna kullan valkeana
juone näitä juomisia,
kuin ma saan nähä omani,
onko valmis valvattini,
valmis valvateltavani."
Tuop' on Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Vaiv' on suuri valvatissa,
vaiva valvateltavassa:
jalk' on kesken kenkimistä,
toinen vieläki kesempi.
Äsken on valmis valvattisi,
oike'in otettavasi,
kun sa kynnät kyisen pellon,
käärmehisen käännättelet
ilman auran astumatta,
vaarnojen värisemättä.
Senpä Hiisi ennen kynti,
Lempo varsinki vakoili
vaarnasilla vaskisilla,
auralla tuliterällä;
oma poikani poloinen
heitti kesken kyntämättä."
Silloin seppo Ilmarinen
meni neitonsa tupahan.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Yön tyttö, hämärän neito!
Muistatko ajan mokoman,
kun kuvasin uuen sammon,
kirjokannen kalkuttelin?
Sie vannoit ikivalasi
eessä julkisen Jumalan,
alla kasvon kaikkivallan,
tullaksesi toivottelit mulle,
miehelle hyvälle,
ikuiseksi ystäväksi,
kainaloiseksi kanaksi:
nyt ei äiti annakana,
työnnä mulle tyttöänsä
kyntämättä kyisen pellon,
käärmehisen kääntämättä."
Antoi morsian apua,
työnti neito neuvokkia:
"Ohoh seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen!
Aura kultainen kuvoa,
hope'inen huolittele!
Sillä kynnät kyisen pellon,
käärmehisen käännättelet."
Tuop' on seppo Ilmarinen
kullan ahjohon asetti,
hopeansa lietsimehen,
tuosta aurasen takovi.
Takoi rautaiset talukset,
teräksiset säärystimet,
ne on päällensä pukevi,
säärillensä säätelevi;
rautapaitahan paneikse,
teräsvöihin vyöteleikse,
otti rautarukkasensa,
nouti kintahat kiviset.
Sai siitä tulisen ruunan,
valjasti hyvän hevosen,
läksi pellon kynnäntähän,
vainion vakoantahan.
Näki päitä pyöriviä,
raivoja ratisevia.
Sanovi sanalla tuolla:
"Hoi mato, Jumalan luoma!
Kuka nosti nokkoasi,
kenpä käski ja kehoitti
päätä pystössä piteä,
kaulan vartta kankeata?
Pois nyt tieltä poikellaite,
tungeite kulohon, kurja,
alas kursohon kuoite,
heilauta heinikkohon!
Josp' on tuolta pääsi nostat,
Ukko pääsi särkenevi
nuolilla teräsnenillä,
rakehilla rautaisilla."
Siitä kynti kyisen pellon,
akoeli maan matoisen,
nosti kyitä kynnökselle,
käärmehiä käännökselle.
Sanoi tuolta tultuansa:
"Jo nyt kynnin kyisen pellon,
vakoelin maan matoisen,
käärmehisen käännättelin.
Joko tyttö työnnetähän,
annetahan ainoiseni?"
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Tuop' on Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Äsken neiti annetahan,
tyttö täältä työnnetähän,
kun sa tuonet Tuonen karhun,
suistanet suen Manalan
tuolta Tuonelan salosta,
Manalan majan periltä;
sata on saanut suistamahan,
tullut ei yhtänä takaisin."
Siitä seppo Ilmarinen
meni neitonsa tupahan.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Työ minulle määrättihin:
suistoa suet Manalan,
Tuonen karhut tuoakseni
tuolta Tuonelan salosta,
Manalan majan periltä."
Antoi morsian apua,
työnti neito neuvokkia:
"Ohoh seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen!
Teräksestä tehkös suitset,
päitset rauasta rakenna
yhellä vesikivellä,
kolmen kosken kuohumilla!
Niillä tuonet Tuonen karhut,
suistanet suet Manalan."
Siitä seppo Ilmarinen,
akoja iän-ikuinen,
teräksestä suitti suitset,
päitset rauasta rakenti
yhellä vesikivellä,
kolmen kosken kuohumilla.
Kävi siitä suistamahan;
itse noin sanoiksi virkki:
"Ututyttö Terhenetär!
Seulo seulalla utua,
terhenistä tepsuttele
viljan vierimäsijoille,
jottei kuule kulkevaksi
eik' on eestäni pakene!"
Sai sutosen suitsi-suuhun,
karhun rautakahlehesen
tuolta Tuonen kankahalta,
sinisen salon sisästä.
Sanoi tuolta tultuansa:
"Anna, akka, tyttäresi!
Jo olen tuonut Tuonen karhun,
suistanut suen Manalan."
Tuop' on Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Äsken alli annetahan,
sinisotka suoritahan,
kun saat suuren suomuhauin,
liikkuvan kalan lihavan,
tuolta Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta
ilman nuotan nostamatta,
käsiverkon kääntämättä.
Sata on saanut pyytämähän,
tullut ei yhtänä takaisin."
Jopa tuskiksi tulevi,
läylemmäksi lankeavi.
Meni neitonsa tupahan,
itse tuon sanoiksi virkki:
"Työ minulle määrättihin
aina entistä parempi:
saa'a suuri suomuhauki,
liikkuva kala lihava,
Tuonen mustasta joesta,
Manalan ikipurosta
verkotoinna, nuotatoinna,
ilman muutta pyy'yksettä."
Antoi morsian apua,
työnti neito neuvokkia:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Ellös olko milläskänä!
Taop' on tulinen kokko,
vaakalintu valke'inen!
Sillä saanet suuren hauin,
liikkuvan kalan lihavan,
Tuonen mustasta joesta,
Manalan alantehesta."
Se on seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
takovi kokon tulisen,
vaakalinnun valke'isen;
kourat rauasta kuvasi,
teräksestä temmottimet,
siiviksi venehen vieret.
Itse siiville yleni,
selkähän sijoittelihe,
kokon kynkkäluun nenille.
Siitä neuvoi kokkoansa,
vaakalintua varoitti:
"Kokkoseni, lintuseni!
Menes lennä, kunne käsken:
Tuonen mustalle joelle,
Manalan alantehelle!
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Iske suuri suomuhauki,
liikkuva kala lihava!"
Tuo kokko, komea lintu,
lenteä lekuttelevi;
lenti hauin pyyäntähän,
hirmuhampahan hakuhun,
tuonne Tuonelan joelle,
Manalan alantehelle.
Yksi siipi vettä viisti,
toinen taivasta tapasi,
kourat merta kuopaeli,
nokka luotoja lotaisi.
Siitä seppo Ilmarinen
lähtevi haroamahan
tuota Tuonelan jokea,
kokko luona vahtimahan.
Vetehinen veestä nousi,
koppoi kiinni Ilmarisen.
Kokko niskahan kohahti,
Vetehisen päätä väänti,
polki päätä pohjemmaksi,
kohti mustia mutia.
Jo tulevi Tuonen hauki,
ve'en koira vengottavi.
Ei ole hauki pienen pieni
eikä hauki suuren suuri:
kieli kahta kirvesvartta,
hampahat haravan varren,
kita kolmen kosken verta,
selkä seitsemän venehen.
Tahtoi seppoa tavata,
syöä seppo Ilmarisen.
Tuli kokko kouotellen,
isketellen ilman lintu.
Eik' ole kokko pienen pieni
eikä aivan suuren suuri:
suu sen on satoa syltä,
kita kuusi koskellista,
kieli kuutta keihäsvartta,
kynnet viittä viikatetta.
Keksi suuren suomuhauin,
liikkuvan kalan lihavan,
iskevi kaloa tuota,
vasten suomuja sukaisi.
Silloin suuri suomuhauki,
liikkuja kala lihava,
painavi kokon kynimen
alle selvien vesien.
Niin kokko kohotteleikse,
ilmahan ylenteleikse:
nosti mustia muria
päälle selvien vesien.
Liiteleikse, laateleikse;
toki toisesti kokevi.
Yhen iski kynsiänsä
hauin hirmun hartioihin,
ve'en koiran koukkuluihin;
toisen iski kynsiänsä
vuorehen teräksisehen,
rautaisehen kalliohon.
Kilpestyi kivestä kynsi,
kalpistihe kalliosta:
jo hauki sukeltelihe,
ve'en venkale vetihe
kynsistä kokon kynimen,
vaakalinnun varpahista,
- jälet kynnen kylkiluilla,
halennehet hartioilla.
Siitä kokko rautakoura
kivastihe vielä kerran;
siivet välkkyi valkeana,
silmät selvänä tulena:
saip' on hauin kynsihinsä,
ve'en koiran kourihinsa.
Nosti suuren suomuhauin,
ve'en venkalan veälti
alta aaltojen syvien
päälle selvien vesien.
Niinp' on kokko rautakoura
kerrallansa kolmannella
toki saapi Tuonen hauin,
liikkuvan kalan lihavan,
tuosta Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta:
ei vesi ve'elle tullut
hauin suuren suomuloista,
ilma ei ilmalle hajaisnut
kokon suuren höyhenistä.
Siitä kokko rautakoura
kantoi suuren suomuhauin
oksalle omenatammen,
päähän lakkapään petäjän.
Siinä maisteli makua,
viilti halki hauin vatsan,
riipoeli rintapäätä,
pään on varsin poikki pahkoi.
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Oi sinua, kurja kokko!
Mikä lienet lintujasi,
ku ollet otuksiasi,
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
kun nyt maistelit makua,
viillit halki hauin vatsan,
kanssa riivoit rintapäätä,
pään on varsin poikki pahkoit!"
Tuop' on kokko rautakoura
siitä syäntyi lentämähän.
Ylös ilmahan kohosi
pitkän pilven rannan päälle:
pilvet liikkui, taivot naukui,
ilman kannet kallistihe,
katkesi Ukolta kaari,
kuulta sarviset sakarat.
Siitä seppo Ilmarinen
itse kantoi pään kaloa
anopille antehiksi.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuoss' onpi ikuinen tuoli
hyvän Pohjolan tupahan."
Siitä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui ja pakisi:
"Jo nyt kynnin kyiset pellot,
vakoelin maat matoiset,
suistelin suet Manalan,
Tuonen karhut kahlestutin;
sain on suuren suomuhauin,
liikkuvan kalan lihavan,
tuosta Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta.
Joko nyt neiti annetahan,
tyttö täältä työnnetähän?"
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Pahoinpa sinäki laait,
kun sa päätä poikki pahkoit,
laskit halki hauin vatsan,
vielä riivoit rintapäätä,
kanssa maistelit makua."
Silloin seppo Ilmarinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei saalis viatta saa'a
paikoilta paremmiltana,
saati Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta.
Joko on valmis valvattini,
valmis valvateltavani?"
Sanoi Pohjolan emäntä,
itse lausui ja nimesi:
"Jo on valmis valvattisi,
valmis valvateltavasi!
Annettava on alliseni,
sorsaseni suorittava
Ilmariselle sepolle
ikuiseksi istujaksi,
polviseksi puolisoksi,
kainaloiseksi kanaksi."
Olipa lapsi lattialla.
Lauloi lapsi lattialta:
"Jo tuli tuville näille
liika lintu linnahamme.
Lenti kokko koillisesta,
halki taivahan havukka;
siipi iski ilman äärtä,
toinen lainetta lakaisi,
pursto merta pyyhätteli,
päähyt taivoa tapasi.
Katseleikse, käänteleikse,
liiteleikse, laateleikse;
liiti miesten linnan päälle,
nokalla kolistelevi;
miesten linna rautakatto:
ei siihen sisälle pääsnyt.
"Katseleikse, käänteleikse,
liiteleikse, laateleikse.
Liiti naisten linnan päälle,
nokalla kolistelevi;
naisten linna vaskikatto:
ei siihen sisälle pääsnyt.
"Katseleikse, käänteleikse,
liiteleikse, laateleikse.
Liiti neitten linnan päälle,
nokalla kolistelevi;
neitten linna liinakatto:
jo siihen sisälle pääsi!
"Liiti linnan patsahalle,
siitä laskihe laelle;
liikahutti linnan lauan,
istui linnan ikkunalle,
seinälle selinäsulka,
satasulka salvoimelle.
"Katselevi kassapäitä,
tukkapäitä tunnusteli,
neitiparvesta parasta,
kassapäistä kaunihinta,
hele'intä helmipäistä,
kukkapäistä kuuluisinta.
"Siitä kokko kouraisevi,
havulintu haivertavi:
iski parvesta parahan,
sorsajoukosta somimman,
hele'immän, hempe'immän,
verevimmän, valke'imman.
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Senpä iski ilman lintu,
kynsi pitkä piirrällytti,
ku oli pysty pään piolta
sekä varrelta valittu,
sulkasiltahan sulavin,
hienukaisin höyheniltä."
Siitä Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mistä tiesit, teltamoinen,
kuulit, kultainen omena,
tämän neien kasvavaksi,
tukan liina liikkuvaksi?
Huohtiko hopeat neien,
neien kullat sinne kuului,
sinne paistoi meiän päivät,
meiän kuuhuet kumotti?"
Lausui lapsi lattialta,
vasta kasvava karehti:
"Siitä tiesi teltamoinen,
onnen myyrä tien osasi
neien kuuluhun kotihin,
kaunihisen kartanohon:
hyvä oli isosta huuto
laivan suuren laskennalta,
emosta sitäi parempi
leivän paksun paistannalta,
vehnäleivän leivonnalta,
vierahan ravitsennalta.
"Siitä tiesi teltamoinen,
äkkioutoinen älysi
neien nuoren nousneheksi,
impyen ylenneheksi:
kun kävi pihatse kerran,
astui aittojen alatse
varsin aamulla varahin,
aivan aika-huomenessa,
noki nousi nuoraisesti,
savu paksusti pakeni
neien kuulusta ko'ista,
kasvavaisen kartanosta;
neiti oli itse jauhamassa,
kivenpuussa kiikkumassa:
kivenpuu käkenä kukkui,
laklana kiven lapatta,
kiven siili sirkkusena,
kivi helmenä heläsi.
"Kävi siitä toisen kerran,
astui pellon pientaretse:
neiti oli mataramaalla,
keikkui keltakankahilla,
paineli punapatoja,
keitti keltakattiloita.
"Kävi kerran kolmannenki
neien akkunan alatse,
kuuli neitosen kutovan,
pirta käessä piukkoavan:
sukkulainen suikahteli
kuin kärppä kiven kolossa,
pirkaeli pirran pii'it
kuin on tikka puun kylessä,
käärilauta käännähteli
kuin orava oksapuussa."
Siitä Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kutti, kutti, neitoseni!
Enkö jo sanonut aina:
elä kuusissa kukahu,
elä laula laksoloissa,
näytä kaulan kaarevuutta,
käsivarren valkeutta,
ripeyttä rinnan nuoren,
muun on muo'on muhkeutta!
"Kaiken syystä syyättelin,
keikutin tämän kesosen,
jop' on kerkeän keväimen,
jopa toisen toukoaian:
laatiomme piilopirtti,
pienet piiloikkunaiset,
neien kangasta kutoa,
neljin niisin niukutella,
ettei kuule Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat!"
Lausui lapsi lattialta,
kaksiviikkoinen kajahui:
"Helppo on hepo salata,
sorajouhi suojaella,
paha on neitonen salata,
hivus pitkä piilotella.
Laatisit kivisen linnan
keskelle meren seläistä
siellä piikoja pi'ellä,
kanojasi kasvatella,
eip' on piile piiat siellä,
eipä impyet ylene,
ettei pääse suuret sulhot,
suuret sulhot, maan kosijat,
miehet pystyisin kypärin,
heposet teräskape'in."
Itse vanha Väinämöinen
alla päin, pahoilla mielin
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
kotihinsa kulkiessa
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi minua, mies kuluista,
kun en tuota tuntenunna,
naia nuorella iällä,
etsiä elon ajalla!
Kaikkiansa se katuvi,
joka nuorta naimistansa,
lasna lapsen saamistansa,
pienenä perehtimistä."
Siinä kielti Väinämöinen,
epäsi suvantolainen
vanhan nuorta noutamasta,
kaunista käkeämästä;
kielti uimasta uhalla,
veikan vettä soutamasta,
kilvoin neittä kosjomasta
toisen, nuoremman keralla.
〜〜
《Kahdeskymmenes runo》 第20詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第19詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全518行 》←空白行を含む。タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
セッポ・イルマリネンについて
古の鍛冶屋、
彼は家に閉じこもっている人だ、
天蓋の下を掘れ。
シモアを1パイントくれ、
水差しに入った蜜のピッチャー
セッポ・イルマーの手の中で。
セッポは言葉にした:
"今までにない
月は金のように白い
この酒を飲め、
セッポ・イルマーの手の中で、
......私の病室が準備できているかどうか、
監視される準備はできている"
トゥープは北の女主人
...言葉はかぎ針編み、汝の名前もそうである:
"悩みは私の見守る中で大きい、
病室のトラブル:
足は靴を履いている最中である、
もう1頭はもっとタチが悪い。
汝の時計は今準備が整った、
汝、右を取るべし、
燻る畑を耕す時、
あなたは蛇の頭を回している
鋤を踏むことなく、
無精ひげの震えもなく。
ヒイシが罪を犯す前にしていたことだ、
レンポはスパイだった
真鍮の杭で
鋤と火打ち石で;
わが子よ、わが子よ、わが子よ。
「鋤の真ん中に放り出した」。
それからセッポ・イルマリネンは
彼は夫人の家に行った。
私自身がそれを言葉にした:
"夜の少女、黄昏の乙女!
あの時のことを覚えていますか?
新しい苔を撮影した時
私は本の表紙をガラガラにした?
あなたは誓った
公の神の前で、
全能の顔の下で、
あなたは私があなたのもとに来ることを望んだ、
永遠の友、
永遠の友よ
小脇にニワトリを抱えて:
今、母アナカナではない、
私を自分の女に押し上げてくれる。
畑を耕さず
蛇を回さずに。
花嫁に手伝わせなさい、
乙女はネウボキアを押した:
「セッポ・イルマリネンよ、
古の鍛冶場!
黄金のオーラ、
花嫁を助け、彼女の世話をする!
これで燻る野原を耕せ、
汝は蛇の背を向ける"
それがセッポ・イルマリネンだ。
炉の中の黄金、
彼の銀の労苦の銀のために、
そこには耕作者の鍛冶場がある。
鉄の梁を鍛え
鋼鉄のレギンス、
それを頭に乗せ
それを脛にはめる;
鉄のシャツ
鉄の梁を鍛え、鉄のベルトで帯を締めた、
彼の鉄のロックを取った、
そして石のようなミトンを取り上げた。
そして燃えるような鞭があった、
そして良い馬に馬具をつけた、
畑を耕しに行った、
そしてスパイを見張った。
彼は首が回るのを見た、
怒りに燃えて。
そこで一言、彼は言った:
「神の創造物、虫よ、万歳!
誰が汝のくちばしを持ち上げたのか、
誰が命じ、戒めたか
枕の上の頭、枕の上の頭、
その首の硬い茎?
邪魔だ、邪魔だ、邪魔だ、
汝は腹の中へ、哀れな者よ、
道のコースを下る、
干し草の上でスイング!
そこから頭を上げられるか?
お前は大男だ、大男だ、大男だ、大男だ。
鉄の矢で、
鉄のフックで
畑には罪がある、
...そして地球は虫だらけだった..、
松を松の木に持ち上げた、
翻訳のための蛇。
そこから来たとき、彼は言った:
「すでに今、私は土の畑に種をまいた、
私は大地の虫を見つけた、
私は蛇の頭を回した。
少女が押すか、
"私の唯一のものをくれる?"
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
トゥープ」は北の女主人
かぎ針編み、あなたの名前について
「彼女は北の女主人だ
彼女は北の女主人だ、
汝がトゥオネンの熊を連れてきたとき、
汝はマナラを阻止した。
トゥオネラの広間から、
マナラの小屋の裏から;
100人が殺された、
一人も帰ってこなかった"
あれはセッポ・イルマリネンだ。
彼は婦人の家に行った。
"一言がかぎ針編みされ、そうしてあなたの名前が付けられた:
"私は私の仕事がある:
マナラの沼地、
クマを連れてきた
トゥオネラのその場所から、
"マナラの小屋の端から"
花嫁が手伝ってくれた
乙女は相談を押した:
「セッポ・イルマリネンよ、
古の鍛冶場!
鉄で手綱を作る
鉄の手綱
水石で
3つの急流で
汝はトゥオネンの熊を連れてくるであろう、
そしてマナラに手綱をつけよ」。
それがセッポ・イルマリネンだ、
"昔からのドングリ
鋼鉄で手綱を作った、
彼は鉄の手綱を作り
水の石で
つの急流で
そして彼は道を外れた;
彼はそれを言葉にした:
「娼婦テルヘネテール!
ふるいで、ウトゥをふるいにかける、
「と彼女は言った。
穀物の転がる筋肉に、
私が通り過ぎるのが聞こえないように。
私から逃げないで!"
私は蛆のない口を...」、
熊のアイアングリップ
そのトゥオーネの懐から、
青いホールの中から。
そこから来たとき、彼は言った:
「汝の娘をよこせ!
すでに北の熊を連れてきた、
...マナラの内臓をえぐり出した"
彼女は北の女主人だ
"彼女が言った言葉 それが汝の名だ
「汝の娘、汝の娘を与えよう、
...そして青い鷲は終わった、
その時、あなたは大きな鱗の樹皮を持たなければならない、
動く魚の肉、
トゥオネラの川から、
マナラ・アランテヘから
ラインを上げずに、
手網を回さずに。
100匹釣れました、
"そして一人も帰ってこなかった"
痛みに耐えても
...倒れた...
彼は夫人の寝室に行った、
そして、彼自身がそれを言葉にした:
"仕事は私に任命された
そしてますます良くなった:
偉大なうろこ状の髪、偉大なうろこ状の髪、偉大なうろこ状の髪、
動く魚は太っていた、
黒い川から、
流れ続けるマナラの流れから
網漁、網漁、網漁、
タオルの替えもなく
花嫁に手を差し伸べた、
"乙女はカウンセリングを押した
「セッポ・イルマリネンよ!
網漁、網漁、網漁
タオプ」は燃えるコーク、
谷間の白い鳥
大きな一口をあげるから、
動く魚は太っている、
黒い川から、
"マナラの冥界から"
セッポ・イルマリネンだ、
古の鍛冶場、
燃える繭の鍛冶場、
鱗の白;
汝自身の手の角の爪、
セッポ・イルマリネンだ、
翼のための翼。
その翼の上に、彼は登った、
その上に背中を乗せた、
爪の骨の鼻のための全体。
そして、そこから彼はコックに助言した、
鳥の鱗に警告した:
「私のコック、私の鳥よ!
行け、私が命じたら飛べ:
黒い川へ、
マナラの冥界へ!
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
大きなウロコ状のフックを作る、
魚を太らせる
コークスを持ってこい、ハンサムな鳥よ、
アヒルは羽ばたいていた;
大きなカマスのタオル、
大きな豚のフックに、
トゥオネラの川へ、
マナラのアランテへ。
片方の翼は傾き
もう一方は空に会った、
海の爪がすくった、
くちばしのくちばし、くちばしのくちばし、くちばしのくちばし、くちばしのくちばし。
そこから、セッポ・イルマリネン
そして彼は蝋を磨きに出かけた
トゥオネラ川、
そしてコークスに見守られる。
アメンボが水面から上がってきた、
イルマリネンが捕まった。
コークの首が震えていた、
そしてヴェテヒネンの首はねじれた、
頭を下まで踏みしめた、
黒い泥に向かって
すでにトゥオネンのパイクが来ていた、
犬は震えていた。
どんな矛も小さすぎることはない
そして、その矛は大きくない:
二本の斧の柄の舌、
熊手の軸の歯、
3つの川の血を持たない小さなカマスはいない、
7匹のベネヘンの背中。
セッポに会いたかった、
セッポ・イルマリネンを食べるために。
コークが彼の口から出た、
鳥の空気を打つ。
いや、小さいコーラじゃない。
そして、それほど大きくない:
その口は果実の収穫だ、
そして6本が水の中にあった、
6本の槍の茎の舌、
爪は5本の鎌。
大きなうろこ状の樹皮、大きなうろこ状の樹皮、
動く魚の肉、
その魚を打った、
鱗に対して、彼は靴下を履いた。
その後、偉大な鱗のフック、
動く魚の脂、
重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い、重い
澄んだ水の下で。
コッコは身をすくめた、
...そして、空気が上昇する..:
彼は黒いパンくずを持ち上げ
清流の上で
チョーク、タイル、タイル;
そしてまた、別の方法で、彼はなだめた。
彼は爪を打ち
恐怖の肩に、
私は犬のフックを持つ;
もう一人は爪を打った。
鉄の檻の内張りに
鉄の岩に釘を打った。
石の爪が割れた、
...青白い岩から..:
矛はすでに潜った、
"邪魔にならないように
爪から爪全体、
猛禽類の爪先から、
- 爪の肋骨の跡、
肩のくぼみで。
コークスの鉄の爪がある
そしてもう一度、とても細かい縫い目;
翼が白く光った、
澄んだ炎のような目:
彼の爪にはハウイン、
私はその爪で犬を捕まえた。
彼は大きな鱗のような吠え声を上げた、
狐の穴に鯨がいる
深い波の下から
澄んだ水の上で。
コークスの鉄の爪もしかり
3度目の正直で
もちろん、彼はカワカマスが釣れている、
動く魚の脂、
あのトゥオネラ川から、
マナラの冥界から
水は海から来なかった
偉大な鱗からカマス、
空気は空気に飛散しなかった
偉大なるものの羽から
そこからコークス鉄の桶が
大いなる鱗の大いなる鱗を産む
アップル・オークの枝に
漆頭の甲虫の頭の上。
そこで彼は味わった、
狼の腹を切り裂いた、
そして乳房の頭を取った、
そして、頭は完全に切り落とされた。
セッポ・イルマリネンが言った:
"ああ、惨めなコーク!
あなたは鳥にとって何なのだろう、
あなたがあなたの生き物の一人だったとき、
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
その風味を味わってください、
腹を切り裂いた、
胸骨をかじる、
お前は頭を切り刻んだ!"
♪コークスの鉄の爪がある♪
味をしめたんだ、味をしめたんだ。
そして空気は舞い上がり
長い雲の岸辺で
雲は動き、天は笑った、
岩の蓋もなく
ウチョウのアーチは壊れた、
月の角が
そこから、セッポ・イルマリネンは
彼は魚の頭を負った
義母に、お詫びとして。
かぎ針で編んだ言葉、それがあなたの名前です:
「永遠の椅子がある
良き北の鞘へ"
そこから彼はそれを言葉にした、
彼は自分で発音し、それを片付けた:
"すでに今、くすぶっている野原、
"永遠の椅子がある
私はマナラにキスをした、
私はそこにあったクマをフォークしました;
私は偉大なscurfを持っている、
動いている魚は太っている、
トゥオネラの川から、
マナラの下の湖から
さあ、お嬢さん、私がお相手しましょう、
"そして、ここの少女は押されなければならない?"
北の女主人は言った:
"汝は邪悪によくやった、
汝が頭を打撲した時
汝はババアの腹を数えた、
それでも汝は胸を張った、
"あなたは味をしめた"
するとセッポ・イルマリネンは
あなたは自分で言った:
「獲物は捕れない。
...もっといい場所で、
トゥオネラ川から、
マナラの下の湖から。
時計を用意しておくよ、
私の監視の準備はできていますか?"
北の女主人は言った、
...彼自身が宣言し、命名した:
"すでに汝の病室は準備ができている、
汝の見張り番よ!
私のアリスが与えられる、
私のアヒルの子よ。
イルマリスの鍛冶屋に
永遠に座るために、
私の膝の高さの配偶者になるために、
小脇にニワトリ
床に子供がいた
子供は床から歌った:
"すでにこれらの鳩に来た
私たちの城には、あまりにも多くの鳥。
北東からのコークス、
空を通して針葉樹;
翼は脚なしで打った、
もう一つは、波を掃引した、
海は疾風に流された、
ヘッドコートが空と出会った。
見て、回って、回って、
チョーク、チョーク、チョーク、チョーク、チョーク;
そして男たちを城に合流させた、
そのくちばしの上で、彼はカタカタと音を立てた;
男たちの城の鉄の屋根:
には入れなかった。
「ほら、回れ、回れ、回れ、
チョーク、瓦、瓦、瓦。
女城に付いていた、
鼻に鈴;
銅屋根の女城:
入れなかった
「見て、回って、回って、
チョーク、タイル、タイル。
"女城の上で、
鼻に鈴をつけて
女城の屋根:
あなたはもうその中にいる
"彼女は城の像に行った、
そこから頂上へ;
城の溶岩が揺れた、
城の窓に座っていた、
壁に、背中のブラケット、
100本のピンでドアまで。
「出納係の頭を見る、
そして丸太に触れた、
貧乏な女たちの中でも最高の女、
"頭の袋、美しいフェラチオ。
"聡明な、玉のような、玉のような、玉のような、玉のような、玉のような、玉のような、玉のような、玉のような、
花形中の花形。
"コカインはそこから来た、
「針葉樹の猛禽
ヒゲの群れに襲われた、
群れの中で一番甘い、
最も美しく、最も美しく、最も美しい、
一番血まみれで、一番白い。
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
それがエア・バードに当たったわけだ、
長い爪が引いた、
逆さまにしたときに
選ばれた茎から
羽の橋、羽の橋、羽の橋、
"羽毛の最高級品"
北の女主人
"かぎ針編み "と名付けられた
"どうしてわかった、テント職人よ、
聞こえたか、ゴールデンアップル、
...この呪いを大きくするために、
髪の髪の髪の髪の髪の髪の髪の髪の髪の髪の髪の髪の髪の髪?
銀色に輝いていた、
ナインの金はそこにあった、
そこでは、私たちの日が輝いていた、
"そして、私たちの日の月が覆された?"
床から子供が言った、
新芽はまだ育っていなかった:
「テント職人は知っていた、
幸運のモグラは道を知っていた。
死者の家へ
お屋敷へ:
大いなる者の叫びはよかった。
船の偉大な伯爵によって、
母のために
パンの厚焼きから、
小麦パンの焼き上がり、
大きな大きな荷馬車の。
「テント職人は知っていた、
「頭の回転の速い者は知っていた
"彼は若い男の息子だった、
"一番に立ち上がるために...
あるとき、彼は庭にいた、
「彼はフェンスの下をくぐった
朝はとても早い、
まさに若い時に、
煤が若々しく舞い上がった、
濃い煙が
首の小間の
大きくなった屋敷から;
おばさん自身が挽いていた、
石の木が揺れている:
カッコウの花が咲いた石木、
石のペースト、石のペースト、
コオロギのような石のハリネズミ、
真珠のような石が輝いていた。
「それは二度目に起こった、
そして野原に足を踏み入れた:
その女性はヨモギの中にいた、
羽の生えたスズメ、羽の生えたスズメ、羽の生えたスズメ、羽の生えたスズメ、
二度目は、アカギが格闘した、二度目は、アカギが格闘した、
黄色いやかんを炊いた。
「むかしむかし、あるところに三人目の
# She'd be in the middle of the night # # She'd be in the middle of the night #
彼は乙女が織る音を聞いた、
"手にした野郎は..:
シャトルが鳴いた。
石の穴の中のイタチのように、
そしてピラニアのメイドは
木の上のダーツのように、
シュラウドが回転していた。
シャトルが滑空する。
そして北の女性
言葉はかぎ針編み、それが君の名は:
「くすぐったい、くすぐったい、お嬢さん!
いつも言ってなかったっけ:
...モミの木の中で、
「ラズリの中で歌わないで。
首のカーブを見せて、
腕の白さ、
「若者の胸の速さ、
あとは世界の恵み!
"私はすべてのもののために非難した、
...私はこの飼い慣らされた人に言い寄った、
そして私の人生の春、
第二のカゲロウまで:
私たちのコンポジションの隠れ家、
小さな隠し窓、
針の布を織るために、
そして4歳半、
フィンランドの花婿たちに聞こえないように、
フィンランドの花婿たち、この国の求婚者たち!」。
床から子供が言った、
四つんばいになって、ネイスの織物を織る:
「馬鹿を隠すのは簡単だ、
砂利のドアを守るために、
乙女を隠すのは悪いことだ、
隠すには長いヒバス。
あなたは海の真ん中に石の城を作った
海の真ん中で
乙女たちをそこに閉じ込めておくために、
鶏を育てるために
そこに乙女はいない
その必要はない
大きな花婿たちを寄せ付けないために、
大地の求婚者たちよ、
男はヘルメットをかぶる
...鋼鉄のマントで"
ヴェイナモイネン老人は
下へ、下へ、不機嫌に
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
帰り道
かぎ針で編んだ、あなたの名前についての言葉:
「災いなるかな、費用の男よ、
私は彼を知らなかった、
若い彼女の家に、
人生の時間に求める!
「私はそれをすべて後悔した。
若い妻に
...子供を持つこと、
......子供のように知り合うために"
そこでヴァイナモイネンは言った、
"スワビア人は信じなかった...
年老いた男の若者を取ることから、
美しいカッコーの巣
危険を冒して泳ぐことを禁じた、
ルックの水を漕ぐために、
私は彼女に求婚した。
もう一人の若者を連れて。

〜〜
第20詩  ☆次は下記〈リンク〉で紹介☆
〜〜







〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その20「第20詩」

 




〈リンク②〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり






〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



   

この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?