見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その20「第20詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 
《Yhdestoista runo》 第11詩 
《Kahdestoista runo》第12詩 
《Kolmastoista runo》第13詩  
《Neljästoista runo》  第14詩      
《Viidestoista runo》  第15詩
《Kuudestoista runo》第16詩
《Seitsemästoista runo》第17詩  
《Kahdeksastoista runo》第18詩
《Yhdeksästoista runo》 第19詩    
《Kahdeskymmenes runo》 第20詩    
《Yhdeskolmatta runo》 第十三詩      ☆次回紹介予定☆ ←初めて翻訳された番号が異なった。(上から数えた番号:No.21) ←本ページの最後尾に【参考】あり。
〜〜
《Kahdeskymmenes runo》第20詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全614行 》←空白行を含む。ただし、line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Kahdeskymmenes runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Mitä nyt laulamme lajia,
kuta virttä vieretämme?
Tuota laulamme lajia,
tuota virttä vieretämme:
noita Pohjolan pitoja,
jumalisten juominkia.
Viikon häitä hankittihin,
valmistettihin varoja
noilla Pohjolan tuvilla,
Sariolan salvoksilla.
Mitä tuohon tuotettihin
ja kuta veätettihin,
Pohjan pitkihin pitoihin,
suuren joukon juominkihin
rahvahan ravitsemiksi,
joukon suuren syöttämiksi?
Kasvoi härkä Karjalassa,
sonni Suomessa lihosi;
ei ollut suuri eikä pieni,
olihan oikea vasikka!
Hämehessä häntä häilyi,
pää keikkui Kemijoella;
sata syltä sarvet pitkät,
puoltatoista turpa paksu.
Viikon kärppä kääntelihe
yhen kytkyen sijalla;
päivän lenti pääskyläinen
härän sarvien väliä,
hätäisesti päähän pääsi
keskenä levähtämättä.
Kuun juoksi kesäorava
häpähältä hännän päähän
eikä päähän pääsnytkänä,
ensi kuussa ennättänyt.
Sepä vallatoin vasikka,
sonni suuri suomalainen,
Karjalasta kaimattihin
Pohjan pellon pientarelle.
Sata miestä sarviloista,
tuhat turvasta piteli
härkeä taluttaessa,
Pohjolahan tuotaessa.
Härkä käyä källeröitti
Sariolan salmen suussa,
syöpi heinät hettehestä,
selkä pilviä siveli.
Eikä ollut iskijätä,
maan kamalan kaatajata
Pohjan poikien lu'ussa,
koko suuressa su'ussa,
nuorisossa nousevassa
eikä varsin vanhastossa.
Tulipa ukko ulkomainen,
Virokannas karjalainen.
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Malta, malta, härkä parka,
kun tulen kurikan kanssa,
kamahutan kangellani
sun, katala, kallohosi:
tok' et toisena kesänä
kovin käännä kärseäsi,
tölläytä turpoasi
tämän pellon pientarella,
Sariolan salmen suussa!"
Läksi ukko iskemähän,
Virokannas koskemahan,
Palvoinen pitelemähän.
Härkä päätä häiläytti,
mustat silmänsä mulisti:
ukko kuusehen kavahti,
Virokannas vitsikkohon,
Palvoinen pajun sekahan!
Etsittihin iskijätä,
sonnin suuren sortajata
kaunihista Karjalasta,
Suomen suurilta tiloilta,
vienosta Venäjän maasta,
Ruotsin maasta rohkeasta,
Lapin laajoilta periltä,
Turjan maasta mahtavasta;
etsittihin Tuonelasta,
Manalasta, maanki alta.
Etsittihin, eipä löytty,
haettihin, ei havaittu.
Etsittihin iskijätä,
katsottihin kaatajata
selvältä meren selältä,
lake'ilta lainehilta.
Mies musta merestä nousi,
uros umpilainehista,
aivan selvältä selältä,
ulapalta aukealta.
Ei tuo ollut suurimpia
eikä aivan pienimpiä:
alle maljan maata mahtui,
alle seulan seisomahan.
Se oli ukko rautakoura,
rauankarva katsannolta;
päässä paatinen kypärä,
jaloissa kiviset kengät,
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
veitsi kultainen käessä,
varsi vasken-kirjavainen.
Saip' on siitä iskijänsä,
tapasipa tappajansa,
Suomen sonni sortajansa,
maan kamala kaatajansa.
Heti kun näki eränsä,
ruhtoi niskahan rutosti:
sorti sonnin polvillensa,
kylen maahan kyykähytti.
Saiko paljo saalihiksi?
Saanut ei paljo saalihiksi:
sata saavia lihoa,
sata syltä makkarata,
verta seitsemän venettä,
kuuta kuusi tynnyriä
noihin Pohjolan pitoihin,
Sariolan syöminkihin.
Tupa oli tehty Pohjolassa,
tupa laitto, pirtti suuri,
sivulta yheksän syltä,
päästä seitsentä leveä.
Kukko kun laessa lauloi,
ei sen ääni maahan kuulu;
penin haukunta perässä
ei kuulu ovehen asti.
Tuop' on Pohjolan emäntä
liikkui sillan liitoksella,
laahoi keskilattialla.
Arvelee, ajattelevi:
"Mistäpä olutta saamme,
taarit taiten laittelemme
näille häille hankkimille,
pioille pi'ettäville?
En tieä tekoa taarin
enkä syntyä olosen."
Olipa ukko uunin päällä.
Lausui ukko uunin päältä:
"Ohrasta oluen synty,
humalasta julkijuoman,
vaikk' ei tuo ve'että synny
eikä tuimatta tuletta.
"Humala, Remusen poika,
piennä maahan pistettihin,
kyynä maahan kynnettihin,
viholaisna viskottihin
vierehen Kalevan kaivon,
Osmon pellon penkerehen.
Siitä nousi nuori taimi,
yleni vihanta virpi;
nousi puuhun pienoisehen,
kohen latvoa kohosi.
"Onnen ukko ohran kylvi
Osmon uuen pellon päähän.
Ohra kasvoi kaunihisti,
yleni ylen hyvästi
Osmon uuen pellon päässä,
kaskessa pojan Kalevan.
"Oli aikoa vähäisen,
jo huuhui humala puusta,
ohra lausui pellon päästä,
vesi kaivosta Kalevan:
'Milloin yhtehen yhymme,
konsa toinen toisihimme?
Yksin on elo ikävä,
kahen, kolmen kaunoisampi.'
"Osmotar, oluen seppä,
Kapo, kaljojen tekijä,
otti ohrasen jyviä,
kuusi ohrasen jyveä,
seitsemän humalan päätä,
vettä kauhoa kaheksan;
niin pani pa'an tulelle,
laittoi keiton kiehumahan.
Keitti ohraista olutta
kerkeän kesäisen päivän
nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen,
puisen uuen uurtehesen,
korvon koivuisen sisähän.
"Sai oluen panneheksi,
ei saanut hapanneheksi.
Arvelee, ajattelevi,
sanan virkkoi, noin nimesi:
'Mitä tuohon tuotanehe
ja kuta katsottanehe
oluelle happaimeksi,
kaljalle kohottimeksi?'
"Kalevalatar, kaunis neiti,
se on sormilta sorea,
aina liukas liikunnolta,
aina kengältä kepeä,
liikkui sillan liitoksella,
keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen
kahen kattilan kesellä.
Näki puikon lattialla:
poimi puikon lattialta.
"Katselevi, kääntelevi:
'Mitä tuostaki tulisi
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Kavon kaunihin käsissä,
hyvän immen hyppysissä,
jos kannan Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin?'
"Kantoipa Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä,
hykerti käsin molemmin
molempihin reisihinsä:
syntyi valkea orava.
"Noin se neuvoi poikoansa,
oravaistansa opasti:
'Oravainen, kummun kulta,
kummun kukka, maan ihana!
Juokse tuonne, kunne käsken,
kunne käsken ja kehoitan:
mieluisahan Metsolahan,
tarkkahan Tapiolahan!
Nouse puuhun pienoisehen,
taiten tarhalatvaisehen,
jottei kokko kouraiseisi
eikä iskis' ilman lintu!
Tuo'os kuusesta käpyjä,
petäjästä helpehiä,
ne kanna Kavon kätehen,
oluehen Osmottaren!'
"Osasi orava juosta,
pöyhtöhäntä pyörähellä,
pian juosta matkan pitkän,
välehen välit samota,
salon poikki, toisen pitkin,
kolmannen vähän vitahan
mieluisahan Metsolahan,
tarkkahan Tapiolahan.
"Näki kolme korpikuusta,
neljä pienoista petäätä;
nousi kuusehen norolla,
petäjähän kankahalla.
Eikä kokko kouraisnunna,
iskenynnä ilman lintu.
"Katkoi kuusesta käpyjä,
petäjästä päitä lehvän.
Kävyt kätki kynsihinsä,
kääräisi käpälihinsä;
ne kantoi Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
"Kapo pisti kaljahansa,
Osmotar oluehensa:
eip' ota olut hapata,
juoma nuori noustaksensa.
"Osmotar, oluen seppä,
Kapo, kaljojen tekijä,
ainakin ajattelevi:
'Mitä tuohon tuotanehe
oluelle happaimeksi,
kaljalle kohottimeksi?'
"Kalevatar, kaunis neiti,
se on sormilta sorea,
aina liukas liikunnolta,
aina kengältä kepeä,
liikkui sillan liitoksella,
keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen
kahen kattilan kesellä.
Näki lastun lattialla:
poimi lastun lattialta.
"Katselevi, kääntelevi:
'Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
hyvän immen hyppysissä,
jos kannan Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin?'
"Kantoipa Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä,
hykerti käsin molemmin
molempihin reisihinsä:
syntyi näätä kultarinta.
"Niin se neuvoi nääteänsä,
orpolastansa opasti:
'Näätäseni, lintuseni,
rahankarva kaunoiseni!
Mene tuonne, kunne käsken,
kunne käsken ja kehoitan:
kontion kivikololle,
metsän karhun kartanolle,
jossa karhut tappelevat,
kontiot kovin elävät!
Kourin hiivoa kokoa,
käsin vaahtea valuta,
se kanna Kavon kätehen,
tuo olallen Osmottaren!'
"Jopa taisi näätä juosta,
rinta kulta riehätellä.
Pian juoksi matkan pitkän,
välehen välit samosi,
joen poikki, toisen pitkin,
kolmannen vähän vitahan
kontion kivikololle,
karhun louhikammiolle.
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Siellä karhut tappelevat,
kontiot kovin elävät
rautaisella kalliolla,
vuorella teräksisellä.
"Valui vaahti karhun suusta,
hiiva hirveän kiasta:
käsin vaahtea valutti,
kourin hiivoa kokosi;
sen kantoi Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
"Osmotar oluehensa,
Kapo kaatoi kaljahansa:
ei ota olut hapata,
mehu miesten puurakoia.
"Osmotar, oluen seppä,
Kapo, kaljojen tekijä,
ainakin ajattelevi:
'Mitä tuohon tuotanehe
oluelle happaimeksi,
kaljalle kohottimeksi?'
"Kalevatar, kaunis neiti,
tyttö sormilta sorea,
aina liukas liikunnolta,
aina kengältä kepeä,
liikkui sillan liitoksella,
keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen
kahen kattilan välillä.
Näki maassa palkoheinän:
poimi maasta palkoheinän.
"Katselevi, kääntelevi:
'Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
hyvän immen hyppysissä,
jos kannan Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin?'
"Kantoipa Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä,
hykerti käsin molemmin
molempihin reisihinsä:
mehiläinen siitä syntyi.
"Niin se neuvoi lintuansa,
mehiläistänsä opasti:
'Mehiläinen, lintu liukas,
nurmen kukkien kuningas!
Lennä tuonne, kunne käsken,
kunne käsken ja kehoitan:
saarelle selälliselle,
luo'olle merelliselle!
Siell' on neiti nukkununna,
vyö vaski valahtanunna,
sivulla simainen heinä,
mesiheinä helmassansa.
Tuo simoa siivessäsi,
kanna mettä kaavussasi
heleästä heinän päästä,
kukan kultaisen kuvusta;
se kanna Kavon kätehen,
tuo olallen Osmottaren!'
"Mehiläinen, lintu liukas,
jopa lenti jotta joutui.
Pian lenti matkan pitkän,
välehen välit lyhenti,
meren poikki, toisen pitkin,
kolmannen vähän vitahan
saarehen selällisehen,
luotohon merellisehen.
Näki neien nukkunehen,
tinarinnan riutunehen
nurmelle nimettömälle,
mesipellon pientarelle,
kupehella kultaheinä,
vyöllänsä hopeaheinä.
"Kasti siipensä simahan,
sulkansa mesi sulahan
helevässä heinän päässä,
kukan kultaisen nenässä;
sen kantoi Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
"Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa:
siit' otti olut hapata,
siitä nousi nuori juoma
puisen uuen uurtehessa,
korvon koivuisen sisässä;
kuohui korvien tasalle,
ärjyi päällen äyrähien,
tahtoi maahan tyyräellä,
lattialle lasketella.
"Oli aikoa vähäisen,
pirahteli pikkaraisen.
Joutui juomahan urohot,
Lemminkäinen liiatenki:
juopui Ahti, juopui Kauko,
juopui veitikkä verevä
oluelta Osmottaren,
kaljalta Kalevattaren.
"Osmotar, oluen seppä,
Kapo, kaljojen tekijä,
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
hän tuossa sanoiksi virkki:
'Voi, poloinen, päiviäni,
kun panin pahan oluen,
tavattoman taarin laitoin:
ulos korvosta kohosi,
lattialle lainehtivi!'
"Punalintu puusta lauloi,
rastas räystähän rajalta:
'Ei ole pahaoloinen,
on juoma hyväoloinen,
tynnyrihin tyhjettävä,
kellarihin käytettävä
tynnyrissä tammisessa,
vaskivannetten sisässä.'
"Se oli oluen synty,
kalevaisten kaljan alku;
siitä sai hyvän nimensä,
siitä kuulun kunniansa,
kun oli hyväoloinen,
hyvä juoma hurskahille:
pani naiset naurusuulle,
miehet mielelle hyvälle,
hurskahat iloitsemahan,
hullut huppeloitsemahan."
Siitä Pohjolan emäntä,
kun kuuli oluen synnyn,
koki vettä suuren korvon,
uuen puisen puolellensa,
siihen ohria oloksi
ja paljo humalan päitä.
Alkoi keitteä olutta,
väkivettä väännätellä
uuen puisen uurtehessa,
korvon koivuisen sisässä.
Kuut kiviä kuumettihin,
kesät vettä keitettihin,
salot puita poltettihin,
kaivot vettä kannettihin:
jo salot saristui puista,
veet väheni lähtehistä
olosia pantaessa,
kaljoja kyhättäessä
Pohjan pitkiksi pioiksi,
hyvän joukon juomingiksi.
Savu saarella palavi,
tuli niemen tutkaimella.
Nousipa savu sakea,
auer ilmahan ajoihe
tuimilta tulisijoilta,
varavilta valke'ilta:
täytti puolen Pohjan maata,
kaiken Karjalan sokisti.
Kansa kaikki katsahtavi,
katsahtavi, kaivahtavi:
"Mistäpä savunen saapi,
auer ilmahan ajaikse?
Pienikö soan savuksi,
suuri paimosen paloksi."
Tuop' on äiti Lemminkäisen
aivan aamulla varahin
läksi vettä lähteheltä;
näkevi savun sakean
pohjoisilla maailmoilla.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Nuo onpi soan savuja,
varsin vainovalke'ita!"
Itse Ahti Saarelainen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
katseleikse, käänteleikse.
Arvelee, ajattelevi:
"Josp' on kaalan katsomahan,
likeltä tähystämähän,
mistä tuo savunen saapi,
auer ilman täyttelevi,
oisiko soan savuja,
noita vainovalke'ita."
Kaaloi Kauko katsomahan
savun syntymäsijoa:
ei ollut soan tulia
eikä vainovalke'ita;
olipa oluttulia,
kaljankeitto-valke'ita
Sariolan salmen suulla,
niemen kaiskun kainalossa.
Siinä Kauko katselevi ...
Silmä karsas Kaukon päässä,
silmä karsas, toinen kiero,
suu vähiten väärällänsä.
Virkki viimein katsellessa,
poikki salmesta sanovi:
"Oi armas anoppiseni,
Pohjan ehtoisa emäntä!
Laitapa oluet oivat,
keitä kaljat kelvolliset
juotavaksi joukon suuren,
Lemminkäisen liiatenki
noissa häissänsä omissa
kera nuoren tyttäresi!"
Sai olonen valmihiksi,
mehu miesten juotavaksi.
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Pantihin olut punainen,
kalja kaunis käytettihin
maan alle makoamahan
kivisessä kellarissa,
tammisessa tynnyrissä,
tapin vaskisen takana.
Siitä Pohjolan emäntä
laittoi keitot kiehumahan,
kattilat kamuamahan,
riehtilät remuamahan.
Leipoi siitä leivät suuret,
suuret talkkunat taputti
hyvän rahvahan varaksi,
joukon suuren syötäviksi
Pohjan pitkissä pioissa,
Sariolan juomingissa.
Saipa leivät leivotuksi,
talkkunat taputetuksi.
Kului aikoa vähäisen,
pirahteli pikkaraisen:
olut tykki tynnyrissä,
kalja keikkui kellarissa:
"Kun nyt juojani tulisi,
lakkijani laittauisi,
kunnollinen kukkujani,
laaullinen laulajani!"
Etsittihin laulajata,
laaullista laulajata,
kunnollista kukkujata,
kaunista karehtijata:
lohi on tuotu laulajaksi,
hauki kunnon kukkujaksi.
Ei lohessa laulajata,
hauissa karehtijata:
lohen on leuat longallahan,
hauin hampahat hajalla.
Etsittihin laulajata,
laaullista laulajata,
kunnollista kukkujata,
kaunista karehtijata:
lapsi on tuotu laulajaksi,
poika kunnon kukkujaksi.
Ei lapsessa laulajata,
kuolasuussa kukkujata:
lapsen kiel' on kimmeltynnä,
kielen kanta kammeltunna.
Uhkasi olut punainen,
noitueli nuori juoma
nassakassa tammisessa,
tapin vaskisen takana:
"Kun et laita laulajata,
laaullista laulajata,
kunnollista kukkujata,
kaunista karehtijata,
potkin poikki vanteheni,
ulos pohjani porotan!"
Silloin Pohjolan emäntä
pani kutsut kulkemahan,
airuhut vaeltamahan.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh piika pikkarainen,
orjani alinomainen!
Kutsu rahvasta kokohon,
miesten joukko juominkihin!
Kutsu kurjat, kutsu köyhät,
sokeatki, vaivaisetki,
rammatki, rekirujotki!
Sokeat venehin soua,
rammat ratsahin ajele,
rujot re'in remmätellös!
"Kutsu kaikki Pohjan kansa
ja kaikki Kalevan kansa,
kutsu vanha Väinämöinen
lailliseksi laulajaksi!
Elä kutsu Kaukomieltä,
tuota Ahti Saarelaista!"
Tuop' on piika pikkarainen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Miks' en kutsu Kaukomieltä,
yhtä Ahti Saarelaista?"
Tuop' on Pohjolan emäntä
sanan vastaten sanovi:
"Siks' et kutsu Kaukomieltä,
tuota lieto Lemminkäistä,
kun on kaikitse toraisa,
aivan tarkka tappelija;
tehnyt on häissäki häpeät,
pitoloissa pillat suuret,
nauranut pyhäiset piiat
pyhäisissä vaattehissa."
Tuop' on piika pikkarainen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mistä tieän Kaukomielen,
jotta heitän kutsumatta?
En tunne Ahin kotia,
Kaukomielen kartanoa."
Sanoi Pohjolan emäntä,
itse lausui ja nimesi:
"Hyvin tunnet Kaukomielen,
tuon on Ahti Saarelaisen:
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Ahti saarella asuvi,
veitikkä vesien luona,
laajimman lahen sivulla,
Kaukoniemen kainalossa."
Tuop' on piika pikkarainen,
raataja rahan-alainen,
kantoi kutsut kuusialle,
keruhut kaheksialle.
Kutsui kaiken Pohjan kansan
ja kaiken Kalevan kansan,
nuotki hoikat huonemiehet,
kaitakauhtanat kasakat.
Yks' on aino Ahti poika,
- senp' on heitti kutsumatta.
〜〜
《Yhdeskolmatta runo》 第十三詩    ☆次回紹介予定☆ (上から数えた番号:No.21)
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第20詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全614行 》←空白行を含む。ただし、タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
今歌っているのは種である、
どんな賛美歌を歌おう?
それが私たちの歌い方だ、
その賛美歌を私たちは傍らで歌う:
北の歌だ、
神々の飲み物。
今週の結婚式は購入した、
私たちは資金を準備した
あの北の鳩で、
サリオラの居酒屋で。
そのために生み出されたもの
そのために用意したもの
北の長い宴のために、
大勢の飲み物のために
人々を養うために
大勢を養うために?
雄牛はカレリアで成長した、
フィンランドの雄牛は太った;
大きくも小さくもなかった、
それは本物の子牛だった!
黄昏時、彼は騒いでいた、
彼の頭はケミヨにあった;
100本の長い角、
太さは一本半、一本半。
一週間のイタチ
一本の銅の代わりに;
その日のツバメは
牛の角の間、
慌てて頭に
一週間のイタチ。
夏のリスは月に向かって走った
ボサボサの尻尾から頭まで
頭には届かなかった、
翌月には
私が征服した子牛だ、
偉大なるフィンランドの雄牛
カレリアからカレリアへ
北の野原で。
角の生えた百人の男
千の金庫の
角が駆動されたとき、
ポヒョラがもたらされたとき
牛は闘牛に行った
サリオラ海峡の河口で
干し草の山から干し草を食べた、
背中が雲を払っていた。
そして、小便はなかった、
地球のひどい水場
北の少年たちの骨の中で、
大湿原で
上昇する若者の中で
老人にも。
なんという異国の老人だろう、
彼はカルバニア人、ヴィロカナス・カルバニア人だ...」。
彼はそれを言葉にした:
「マルタ、マルタ、かわいそうな牛、
クレーンで来たら
油断は禁物だ。
"太陽よ、あなたの頭蓋骨よ。
"でも、もう夏は来ない...
...汝を強く向けよ、
汝を汝の腫れ物にする。
この草原で、
サリオラ海峡の河口に!"
老人は再び襲いかかるだろう、
そしてヴィロカンナに触れさせろ、
参拝者に持たせろ。
牛は頭を振った、
彼は黒い瞳を閉じた:
そして老人は木に向かった、
カエル、カエル、カエル、カエル、カエル、カエル、カエル、カエル、カエル、
崇拝者は柳を抱いた!
彼らはかかしを探した、
カレリアから来た雄牛の大虐殺者
美しいカレリアから、
フィンランドの大農場から
ロシアの気高い土地から
スウェーデンの勇敢な国から、
ラップランドの広い懐から、
強者トゥリアの地から;
トゥオネラの刻まれた大地から、
マナラから、冥界から。
探しても見つからない、
探したが、見つからなかった。
彼らは水たまりを探した、
滝を見た
澄んだ海から、
湖の波から。
海から黒い男が現れた、
海から来た男
とても澄んだ尾根から
大海原から。
それは一番大きくもなく
そして一番小さくはなかった:
私は土のコップの下に収まることができた、
...ふるいの下に立った。
それは老人の鉄のグラブだった、
一目でわかる鉄の毛;
舟の兜で、
足には石のような靴、
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
黄金の手にナイフ、
真鍮のノブの軸。
サイップ'は彼らを打ちのめす者である、
彼は殺し屋に出会った、
フィンランドの雄牛、彼の抑圧者、
地球の恐ろしい破壊者。
彼は自分の境遇を知るや否や
彼の首は折られた:
彼は雄牛をひざまずかせた、
牡牛、彼の獰猛な敵、彼の獰猛な敵、彼の獰猛な敵、彼の獰猛な敵。
彼は多くの肉を得たか?
肉はあまり取れなかった:
太らせるのに100回、
100本の太ったソーセージ、
血の七つの舟
月の6つの樽
北の饗宴のために
サリオラのごちそうに。
家は北で作られた、
家は建てられ、宿は大きかった、
横から横へ、横から横へ、横から横へ、
...頭の幅7インチ。
雄鶏が天井で鳴いていた、
その音は地上に聞こえない;
後方のペンの吠え声
ドアまで聞こえない。
彼女は北の愛人
橋の白亜の上を動く、
「彼は中層階を疾走した。
推測、思考:
「どこでビールが飲めるかな?
この結婚式のために
この結婚式のために、
豆のため?
どうやったらビールが飲めるんだろう?
ビールを飲まずに生まれてくるわけにはいかない。
コンロの上に人がいた。
炉の上の老人は言った:
「大麦からビール、
酔っぱらってバカをやったわけではない、
たとえビールが生まれなくとも...
火をつけずに。
「ホップ、レムスの息子よ、
大麦からビールが生まれる、
鋤の中のペンが地面に突き刺さるように、
投げられる敵として...。
カレヴァの井戸のそばへ、
オスモの畑の土手に。
そこから若い苗木が芽生えた、
そして、怒り狂ったヴィルピの怒りが立ち上がった;
小柄な木に敵の戦闘員が現れた、
樺の木の上のバラ。
「幸運の老人は大麦を蒔いた。
オスモの新しい畑の端に。
大麦は見事に育った、
「彼は私に別れを告げた。
オスモの新しい畑の終わりに、
カレワの息子の茂みに。
「ちょっとの間だった、
ホップはすでに木から流れていた、
大麦は畑の端で別れを惜しんでいた、
カレヴァの井戸の水:
「私たちが一緒に会った時、
もう一人が私たちのところに来たとき?
一人では退屈な人生だ、
二人も三人も、もっと美しく」。
「オスモタル、ビールの醸造者、
ビール職人、カポ、
一粒の大麦を取った、
六粒の大麦、
ホップの頭7つ
水を8スクープ;
パアンを火にかけた、
スープを沸騰させた。
彼は麦のビールを醸造した。
夏の一日を
ヨモギの沼の鼻で
島のテルヘニスの果てに
新しい木の壷、
樺の木の樺の木で
「ビールを飲んだ、
彼はそれを酸っぱくすることができなかった。
彼は考える、彼は考える、彼は考える、
"彼はかぎ針編みの言葉、それは彼があなたを呼んだものです:
そこに何がありますか?
そして彼が見たとき...
酸としてビールに、
ビールを飲むために?
「カルバリー、フェアレディ、
指の粥だ、
いつも滑るように動く
靴はいつもペロペロ、
橋の白亜の上を移動、
「中層階で
ひとつ、またひとつ
2つの鍋の真ん中で。
彼は床の上の棒を見た:
床に落ちている棒を拾った。
「見ている、回っている:
それは何だろう?
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
カヴォンの美しい手の中で
跳躍と絶頂の中で
カヴォンの美しい手の中で、
良い母親の腕の中で?
"カヴォンの手を持たせてください、
良き母の跳躍の中に。
...両手のひらで、
「両手で
両の太ももで:
白いリスが生まれた。
"そこで彼は息子に指示した、
「彼はリスに言った:
リスよ、丘の愛しい子よ、
「ガムの花、大地の甘い花!
私が命じたら、あそこへ走りなさい、
私が命じ、諭すとき:
「キジバトが嬉しい。
気をつけろ、タピオカ!
木に登りなさい
私がそう言ったら、フェンスまで走れ、
だから、コークスはあなたを得ることはありません
そして鳥を逃がすな!
モミの木からコーンを持ってくる、
カブトムシの巣から、
彼らはCavaoの手に耐える、
オスモッタレのビールに!」。
「リスは走ることができた、
そしてテーブルのしっぽをくるくる回す、
すぐに長い距離を走る、
そして二人はひとつになる、
ホールを横切って、他のに沿って、
3番目は少し鞭
メッツォラハまで喜んで行く、
そして、タピオラへの長い道のり。
"彼は3つの沼を見た、
小さなカブトムシ4匹;
ガレ場のモミの木、ガレ場のモミの木、
切り株の上の獣。
そして、コークスを嗅ぐカッコウではない、
空の鳥は打たれた。
「彼はモミの木のコーンを切り倒した、
カブトムシの頭は葉だった。
彼はコーンを爪に隠した、
...松ぼっくりで..;
彼らはカヴォンの手を産んだ、
"モミの木のコーンを切り落とせ。
"カポは魚を身につけ
ビールを飲むオスモタル:
「ビールが酸っぱくならないように。
"飲み物は若く盛り上がった
"オスモタル、ビールの醸造者、
カポ、ビール職人、
少なくとも彼はそう思った:
そんなことをして何になる?
"オスモ、ビール職人"、"オスモ、ビール職人"、"オスモ、ビール職人"、
ビールを育てるために?
「ビールキーパー、フェアレディ、
指のチョークだ、
'それはいつも動きで滑りやすい、
いつも靴がペロペロ、
橋の白亜の上を移動、
「中層階で
ひとつ、またひとつ
2つのポットの真ん中で。
床に落ちた削りくずが見えた:
床に落ちたカスを拾った。
「見ている、回っている:
「それは何だろう?
美しい手の中で、
莫大な跳躍で、
もし私がカヴォンの手を握っていたら、
私の良き母の跳躍に?
"カヴォの手を私の手に持たせてください、
良き母の跳躍に。
...両手のひらで、
「両手で
両の太ももで:
そして、イタチの黄金の乳房が生まれた。
「彼はイタチを指導した、
そして孤児を導いた:
私のイタチ、私の鳥、
「私の美しい金の毛!
私が命じたら、そこに行きなさい、
私が命じ、諭すとき:
石造りのドームへ、
森の熊の屋敷へ、
熊が戦うところ、
私が行くところ、私が行くところ、私が行くところ、私が行くところ。
私は爪と忍びを持つだろう、
手で泡を出す、
彼はカヴォンの手を持っている、
肩にオスモッタレンを連れて来い!』。
「イタチも逃げたに違いない、
金の胸は、大騒ぎをする。
すぐに長い道のりを走った、
二人はひとつになった、
川を渡って、もう一方に沿って、
第三の小さな鳴き声
コンチオンの石のドームへ、
熊の採石場へ。
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
そこでクマは戦う、
コンティオは生きている
鉄の岩の上で
鉄の山の上で
「熊の口から慟哭が聞こえた、
恐ろしい疫病の酵母
熊の口からうめき声がした、
そして爪の酵母を集めた;
そしてそれはカヴォンの手によって運ばれた、
獣の口からライオンの舌が出た。
「オスモタルはビールを飲んだ、
カポはビールを注いだ:
ビールは酸っぱくならない、
男たちの木鶏の汁。
「オスモタル、ビールの醸造者、
ビール職人カポ、
少なくとも彼はそう思った:
そんなことをして何になる?
"オスモット、ビールの醸造者、ビールの酸味料、
ビールを育てるために?
「ビールキーパー、フェアレディ、
咀嚼するのは少女の指だ、
いつも動きで滑りやすい、
いつも靴には靴を、
橋の白亜の上を移動、
「中層階で
ひとつ、またひとつ、またひとつ。
2つのボイラーの間。
彼は地面に落ちた草を見た:
地面から干し草を拾い上げる。
「見ている、回っている:
「そこから何が生まれるだろう?
フェアな手の中で、
良い吸盤のホップの中で、
カヴォの手にかかれば、
私の良き母の跳躍の上で?
"私の手にカヴォンを持たせてください、
良き母の跳躍に。
...両手のひらで、
「両手で
両腿で:
蜂が生まれた。
「そうして彼は鳥に指示した、
そしてハチを導いた:
ハチ、滑りやすい鳥、
草の花の王!
私が命じたら、そこに飛べ、
私が命じ、諭すとき:
ゆりかごの島へ、
海へ!
そこに貴婦人が眠っている、
私が命じたら、そこへ飛んで行きなさい、私が命じたら、そこへ飛んで行きなさい、私が命じたら、そこへ飛んで行きなさい、
滑らかな干し草のページに
スカートの中の蜜蜂の巣で
君の翼にシモアを乗せて、
あなたの衣に蜜を運ぶ
軽い干し草の端から、
花の黄金模様の
カヴォンの手を持つ、
あなたの肩にオスモッタレンを!』。
「ハチ、スライムの鳥、
軽い干し草の束の端から、地面にまで落ちた。
やがて彼は長い距離を飛んだ、
二人の距離は縮まった、
海を渡って、他のに沿って、
第三の小さなバイオリン
ゆりかごの島に、
海の浅瀬へ。
彼は彼らが眠っているのを見た、
海の岩礁へ
名もなき草原へ
蜜壺の草原へ
金の泡の上で
ベルトには銀の百合の花
"彼女は箱の中に羽を持っている
羽の蜜は
干し草の端に
黄金の花の鼻に
手に持っていた
"良い乳飲み子の跳躍に
「オスモタルはビールを飲んだ、
カポはビールを入れた:
そして、そこから彼はビールを酸っぱくして飲んだ、
そこから若い酒が出てきた。
新しい木の肋骨に、
白樺の樹皮の中で;
唸りながら彼を轢いた、
轟音とともに、ビールが溢れ出した、
穏やかな音を立てて地面に落ちた、
床に。
「少し時間があった、
"そして小さな小さなものは...
彼はオスを飲まなければならなかった、
レミングはやりすぎた:
そして、彼は酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、酔っ払って、
「小悪党は酔っぱらった
オスモッタレのビール、
ビールからカレヴァッタレンへ。
"オスモッタル、ビールの醸造者、
ビール職人カポ
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
彼はそれを言葉にした:
ああ、かわいそうに、
不味いビールを造ったとき、
私はとんでもない風袋を入れた:
私の耳から、それは湧き上がった、
床の上、私の胸!』」。
「木から小鳥が歌った、
樋の縁から軒が落ちた:
彼は悪くない、
酒はうまい、
樽に空ける、
貯蔵庫へ
タミスの樽で、
銅の桶の中で』。
「ビールの誕生である、
ペールエールの始まりだ;
そこでその良い名前がついた、
私の名誉はそのおかげです、
美味しかった頃
それはビールの誕生だった:
それは女性を笑わせた、
男は良い心を持つ、
正しい者は喜べ、
愚か者は喜ぶ。
それゆえ、北の女性は
ビールの誕生を聞いて
...水は偉大なレーズンだった..、
...彼らの新しい木の側面に
"そこで大麦を飲み...
そして多くのホップ・ヘッドが
ビールの醸造を始めた、
「ねじって、ねじって、ねじって、ねじって
新しい木の板の上で
白樺の樹皮の中で
石は熱かった、
夏の間、水で醸造した、
薪は森で焼かれた、
水を運ぶ井戸
すでに雑木林の木は焼かれていた、
噴水から水が減った
藁の中で、
ビール作りで
長い棒に底、
大勢で飲むために。
島の煙が燃えた、
...岬のレーダーによって来た...
煙が立ちこめる、
漂う空の空気を
暖炉から、
白い影から:
北の土地の半分を満たした、
カレリア全土を覆い尽くした。
人々は皆、見ていた、
暗い暖炉から、、、、、、、、、、、、、、、、、、、、、、、、:
「その煙はどこから来るのか?
その土地の空気は?
カレリアのすべての人々、カレリアのすべての人々、カレリアのすべての人々、カレリアのすべての人々、カレリアのすべての人々、カレリアのすべての人々、カレリアのすべての人々、カレリアのすべての人々、カレリアのすべての人々、
大きな羊飼いの火」。
"レンミンカイネンの母だ。
早朝に
泉から水が出てきた;
濃い煙を見た
北の世界で
汝の名について、かぎ針編みの言葉:
"あれは沼の煙だ、
"そして火の煙、煙の煙...
Ahti Saarelainen自身、
それは美しい別れだ、
見て、見て、見て、見て。
推測、思考、思考:
「ヨスプは見るからに子牛だ、
私は前にそれをすべて見てきました、
あの煙はどこから?
アウアー、満タンにせず、
もし沼に煙があったら、
...そして夜のクジラ"
「見てみよう、カウコ
煙の発祥の地:
ソアンの火はなく
蛍の光ではない;
ビールの火はあった、
ビールスープホワイト。
サリオラ海峡の河口で、
岬の懐に。
そこでカウコは見ていた.
カウコの頭の中で眼球が引っ掻かれていた、
片目は目を細め、もう片方は曲がっていた、
口を間違ったまま。
岬の腕の中で、
その扉の向こうに
「ああ、私のかわいい義母、
底辺の永遠の愛人!
ビールを美味しく、
「あなたにふさわしいビールを
"愛する義母よ、聖域から海峡を越えて、
ペットたちが
彼女の結婚式で
若い娘と一緒に!」。
そして、彼は奉仕される準備ができていた、
男たちにジュースを飲ませた。
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
パンティビール赤
ビール・ビューティー・ユーズド
石造りの地下室で
石造りの貯蔵庫で
オーク樽で
ピンの真鍮の後ろに
北の貴婦人
スープを沸騰させる
陶芸家の畑の鍋とフライパン、
樽の中の牛。
そして大きなパンを焼いた、
大きなタルカムパウダーが
善良な人々が食べるために、
大勢を養うために
底は長いパイに、
サリオラの水場で。
パンを焼くサイパ、
タルカム・パウダーを叩く。
時間は短かった、
小さな小さな女の子は
樽の中のビール、
ビールは貯蔵庫にあった:
「今、私の飲み手が来るとき、
私のニスが塗られる、
わたしの花、
私の不思議な歌手!"
彼らは歌手を探していた、
「私は偉大な歌手になる。
ちゃんとしたフラワーガール
美しい愛撫
サケは歌手として連れてこられた、
いい花を咲かせるカワカマス。
鮭に鶯はない、
カマスには愛撫がある:
鮭は顎を持つ longallaha、
カマスの歯は折れている。
彼らは歌う小川を探していた、
サケにウグイスはいない、
良い花のナマズ、
美しいカリブー
子供が歌わされる、
ちゃんとした花魁になる男の子。
歌手の子供ではない、
良い花の歌:
子供の舌は輝きに満ちている、
小川のせせらぎのような舌。
彼は赤くなると脅した、
若い酒は妖しかった
タンミスのナサカの中で、
真鍮のピンの後ろに:
"歌 "をつけないとき、
広い歌滝、
良い花を咲かせる白内障、
美しい愛撫、
私はフープを蹴った、
お尻をドリルでくり抜くぞ!"
そして北のレディが
そして、誘いを出した、
とさまよう空気。
私はそれを言葉にした:
"ああ、小さなメイド、
私の奴隷、私の奴隷、私の奴隷!
人を呼び集める、
酒を飲む群衆!
惨めな者を呼べ、貧しい者を呼べ、
盲人と貧者よ、
廃人、廃人、廃人、廃人!
盲人は舟を漕げ
障碍者よ、馬に乗れ、
貧しい者、貧しい者、貧しい者、貧しい者、貧しい者、貧しい者、貧しい者!
「北の民よ、カレヴァの民よ
そしてカレヴァのすべての人々が
年老いたヴァイナモイネンを呼べ。
合法的な歌手になるために!
カウコミを呼ぶな、
あのアハティ・サーレライを!」。
♪ There's a little maid, a little maid ♪
その言葉はかぎ針編み、それが君の名前だ:
"なぜカウコミと呼ばない、
アハティ・サーレラ?"
彼女は北の女主人
その言葉はドアと同じです:
「汝がカウコミューと呼ばないからだ。
あの汁だくのレンミンカイネンを、
彼はもっと愚かだからだ、
とても優秀なファイター;
......彼は結婚式で恥ずべきことをした、
宴会場で大きな汽笛が鳴る、
聖なる乙女たちに笑われ
聖なる衣服に身を包んで。
小さなメイド、小さなメイドがある
"その言葉は汝の名でかぎ針編み
"どうすれば 遠い国の言葉を
私が招かれないように?
"私は知らない
遥かなる心の館。"
北の国の婦人は言った、
汝自身が発音し命名した
"遥かなる舌 "をご存知ですね、
それはアハティ・サーレライネンの家だ:
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
島で暮らすアハティ
水辺のムチカラシ
最も広い湾の側で
カウコニエミの下
小さなメイドがいる 小さなメイドがいる
「愚かな男、愚かな男、愚かな男、
...スイカズラに呼びかける、
ケルブは二人に
北のすべての人々と
そしてカレヴァのすべての人々、
と細身の大工たち、
...ハツユキカズラに呼びかけ、コサックたちはその目を恥じた。
一人はアハティの息子だけ、
- そしてこの地のすべての人々を

〜〜
第十三詩 (別訳「第九の詩」)    ☆次回紹介予定☆ (上から数えた番号:No.21)
〜〜


〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり





〈リンク②〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



   

【参考】Project Runeberg
URL> https://runeberg.org/kalevala/
〜…〜
Kalevala
(1849) With: Elias
〜…〜
Sisällys / Table of Contents
〜…〜
Otsikko ja sisällys
〜…〜
01 Ensimmäinen runo
02 Toinen runo
03 Kolmas runo
04 Neljäs runo
05 Viides runo
06 Kuudes runo
07 Seitsemäs runo
08 Kahdeksas runo
09 Yhdeksäs runo
10 Kymmenes runo
11 Yhdestoista runo
12 Kahdestoista runo
13 Kolmastoista runo
14 Neljästoista runo
15 Viidestoista runo
16 Kuudestoista runo
17 Seitsemästoista runo
18 Kahdeksastoista runo
19 Yhdeksästoista runo
20 Kahdeskymmenes runo
21 Yhdeskolmatta runo
22 Kahdeskolmatta runo
23 Kolmaskolmatta runo
24 Neljäskolmatta runo
25 Viideskolmatta runo
26 Kuudeskolmatta runo
27 Seitsemäskolmatta runo
28 Kahdeksaskolmatta runo
29 Yhdeksänkolmatta runo
30 Kolmaskymmenes runo
31 Yhdesneljättä runo
32 Kahdesneljättä runo
33 Kolmasneljättä runo
34 Neljäsneljättä runo
35 Viidesneljättä runo
36 Kuudesneljättä runo
37 Seitsemäsneljättä runo
38 Kahdeksasneljättä runo
39 Yhdeksäsneljättä runo
40 Neljäskymmenes runo
41 Yhdesviidettä runo
42 Kahdesviidettä runo
43 Kolmasviidettä runo
44 Neljäsviidettä runo
45 Viidesviidettä runo
46 Kuudesviidettä runo
47 Seitsemäsviidettä runo
48 Kahdeksasviidettä runo
49 Yhdeksäsviidettä runo
50 Viideskymmenes runo
〜…〜
Project Runeberg, Sat Aug 5 13:38:15 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kalevala/
URN:NBN:se-d1998251
〜…〜
〜〜〜
〜〜【注】上記の番号付けは当方で勝手に追加。
〜〜[以下は、上記番号付けした行をアプリ「DeepL」で日本語に翻訳。]

01 最初の詩
02 二番目の詩
03 第三の詩
04 第四詩
05 第五の詩
06 第六の詩
07 第七の詩
08 第八詩
09 第九の詩
10 第10詩
11 第11詩
12 第十二の詩
13 十三の詩
14 14番目の詩
15 第十五の詩
16 第十六の詩
17 十七の詩
18 第十八詩
19 第十九の詩
20 第20詩
21 第十三詩
22 第二十三詩
23 第十三詩
24 第十四詩
25 第五十三番目の詩
26 第十六首
27 三分の七の詩
28 第八十三詩
29 第九十三番目の詩
30 第三十の詩
31 第四十九詩
32 第二十四詩
33 第三十三歌
34 四十四番目の詩
35 第五十四詩
36 詩番号十六
37 七四の詩
38 第84詩
39 第九十四詩
40 第四十詩
41 九四の詩
42 二十五番目の詩
43 十三番目の詩
44 第十四詩
45 第五十詩
46 第十六首
47 十七の詩
48 第八詩-第五詩
49 第九詩-第五詩
50 第五十首 

〜〜〜

この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?