見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その14「第14詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 
《Yhdestoista runo》 第11詩 
《Kahdestoista runo》第12詩 
《Kolmastoista runo》第13詩  
《Neljästoista runo》 第14詩      
《Viidestoista runo》第15詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜
《Neljästoista runo》 第14詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全460行 》←空白行を含む。line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Neljästoista runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Siitä lieto Lemminkäinen
arveli, ajattelihe,
kulle syylle sylveäisi,
kulle laskisi laulle:
heittäisikö Hiien hirvet,
itse kulkisi kotihin,
vai vielä yritteleisi,
hiihteleisi hiljallehen
mieliksi metsän emännän,
salon impien iloksi.
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Oi Ukko, ylijumala
tahi taatto taivahinen!
Tee nyt mulle suorat sukset,
kepeäiset kalhuttimet,
joilla hiihteä hivitän
poikki soien, poikki maien,
hiihän kohti Hiien maita,
poikki Pohjan kankahista
Hiien hirven käytäville,
poropeuran polkemille!
"Lähen nyt miehistä metsälle,
urohista ulkotöille
Tapiolan tietä myöten,
Tapion talojen kautta.
Terve, vuoret, terve, vaarat,
terve, kuusikot kumeat,
terve, haavikot haleat,
terve, tervehyttäjänne!
"Miesty, metsä, kostu, korpi,
taivu, ainoinen Tapio!
Saata miestä saarekselle,
sille kummulle kuleta,
jost' on saalis saatavana,
erän toimi tuotavana!
"Nyyrikki, Tapion poika,
mies puhas, punakypärä!
Veistä pilkut pitkin maita,
rastit vaaroihin rakenna,
jotta tunnen, tuhma, käyä,
äkkiouto, tien osoan
etsiessäni ereä,
antia anellessani!
"Mielikki, metsän emäntä,
puhas muori, muoto kaunis!
Pane kulta kulkemahan,
hopea vaeltamahan
miehen etsivän etehen,
anelijan askelille!
"Ota kultaiset avaimet
renkahalta reieltäsi,
aukaise Tapion aitta,
metsän linna liikahuta
minun pyytöpäivinäni,
eränetso-aikoinani!
"Kunp' on et kehanne itse,
niin on pistä piikojasi,
pane palkkalaisiasi,
käske käskyn kuulijoita!
Et emäntä lienekänä,
jos et piikoa pitäne,
sata piikoa pitäne,
tuhat käskyn kuulijata,
karjan kaiken kaitsijata,
viitsijätä viljan kaiken.
"Metsän piika pikkarainen,
simasuu Tapion neiti!
Soitellos metinen pilli,
simapilli piiperoita
korvallen ehon emännän,
mieluisan metsän emännän,
jotta kuulisi välehen,
nousisi makoamasta,
kun ei kuule kumminkana,
ei hava'a harvoinkana,
vaikka ainoisin anelen,
kielen kullan kuikuttelen!"
Siinä lieto Lemminkäinen
ajan kaiken annitoinna
hiihti soita, hiihti maita,
hiihti korpia kovia,
Jumalan sysimäkiä,
Hiien hiilikankahia.
Hiihti päivän, hiihti toisen.
Jo päivänä kolmantena
meni suurelle mäelle,
nousi suurelle kivelle,
loi silmänsä luotehesen,
poikki soien pohjosehen:
Tapion talot näkyivät,
ukset kulta kuumottivat
poikki suosta, pohjosesta,
alta vaaran, varvikosta.
Tuop' on lieto Lemminkäinen
heti luoksi luontelihe,
lähelle lähentelihe,
alle ikkunan Tapion.
Kuuristihe katsomahan
kuuennesta ikkunasta:
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
siellä antajat asuivat
ja viruivat viljan eukot
aivan arkivaattehissa,
ryysyissä ryvennehissä.
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Mintähen, metsän emäntä,
asut arkivaattehissa,
riihiryysyissä rypeät,
kovin musta muo'oltasi,
katsannaltasi kamala,
ilkeä imertimiltä,
rungolta ruman näköinen?
"Kun ennen kävin metsässä,
kolm' oli linnoa metsässä:
yksi puinen, toinen luinen,
kolmansi kivinen linna;
kuus' oli kultaikkunoa
kunki linnan kulmanteella.
Katsahin sisähän noista
seinän alla seistessäni:
Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
Tellervo, Tapion neiti,
kanssa muu Tapion kansa,
kaikki kullassa kuhisi,
hopeassa horjeksihe.
Itsensä metsän emännän,
ehtoisan metsän emännän,
käet oli kullankäärehissä,
sormet kullansormuksissa,
pää kullanpätinehissä,
tukat kullansuortuvissa,
korvat kullankoltuskoissa,
kaula helmissä hyvissä.
"Oi mielu metsän emäntä,
Metsolan metinen muori!
Heitä poies heinäkengät,
kaskivirsusi karista,
riisu riihiryökälehet,
arkipaitasi alenna!
Lyöte lykkyvaattehisin,
antipaitoihin paneite
minun metsipäivinäni,
eränetso-aikoinani!
Ikävä minun tulevi,
ikävä tulettelevi
tätä tyhjänä-oloa,
ajan kaiken annituutta,
kun et anna aioinkana,
harvoinkana hoivauta.
Ikävä ilotoin ilta,
pitkä päivä saalihitoin.
"Metsän ukko halliparta,
havuhattu, naavaturkki!
Pane nyt metsät palttinoihin,
salot verkahan vetäise,
haavat kaikki haljakkoihin,
lepät lempivaattehisin!
Hope'ihin hongat laita,
kuuset kultihin rakenna,
vanhat hongat vaskivöille,
petäjät hopeavöille,
koivut kultakukkasihin,
kannot kultakalkkaroihin!
Pane, kuinp' on muinaiselta,
parempina päivinäsi:
kuuna paistoi kuusen oksat,
päivänä petäjän latvat,
metsä haiskahti me'elle,
simalle salo sininen,
ahovieret viertehelle,
suovieret sulalle voille.
"Metsän tyttö, mielineiti,
Tuulikki, tytär Tapion!
Aja vilja vieremille,
auke'immille ahoille!
Kun lie jäykkä juoksullehen
eli laiska laukallehen,
ota vitsa viiakosta,
koivu korven notkelmosta,
jolla kutkutat kuvetta
sekä kaivat kainaloita!
Anna juosta joutuisasti,
vikevästi viiletellä,
miehen etsivän etehen,
aina käyvän askelille!
"Kun vilja uralle saapi,
tupita uroa myöten!
Pane kaksi kämmentäsi
kahen puolen kaiteheksi,
jottei vilja vieprahtaisi,
tiepuolehen poikeltaisi!
Josp' on vilja vieprahtavi,
tiepuolehen poikeltavi,
tielle korvista kohenna,
saata sarvista uralle!
"Hako on tiellä poikkipuolin:
sepä syrjähän syseä;
puita maalla matkallansa:
ne on katkaise kaheksi!
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
"Aita vastahan tulevi:
kaa'a aita kallellehen
viieltä vitsasväliltä,
seitsemältä seipähältä!
"Joki joutuvi etehen,
puro tielle poikkipuolin:
silkki sillaksi sivalla,
punaverka portahaksi!
Saata poikki salmistaki,
vetele vesien poikki,
poikki Pohjolan joesta,
yli kosken kuohuloista!
"Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
metsän ukko halliparta,
metsän kultainen kuningas!
Mimerkki, metsän emäntä,
metsän armas antimuori,
siniviitta viian eukko,
punasukka suon emäntä!
Tule jo kullan muuttelohon,
hopean vajehtelohon!
Minun on kullat kuun-ikuiset,
päivän-polviset hopeat,
käeten soasta käymät,
uhotellen tappelosta;
ne kuluvat kukkarossa,
tummentuvat tuhniossa,
kun ei oo kullan muuttajata,
hopean vajehtajata."
Niinp' on lieto Lemminkäinen
viikon hiihteä hivutti,
lauloi virret viian päässä,
kolmet korven kainalossa:
miellytti metsän emännän,
itsenki metsän isännän,
ihastutti immet kaikki,
taivutti Tapion neiet.
Juoksuttivat, jou'uttivat
Hiien hirven kätköstänsä,
takoa Tapion vaaran,
Hiien linnan liepehiltä
miehen etsijän etehen,
sanelijan saataville.
Itse lieto Lemminkäinen
jopa lämsänsä lähetti
Hiien hirven hartioille,
kaulalle kamelivarsan,
jottei potkinut pahasti
selkeä silittäessä.
Siitä lieto Lemminkäinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Salon herra, maan isäntä,
kaunis kankahan eläjä!
Mielikki, metsän emäntä,
metsän armas antimuori!
Tule nyt kullat ottamahan,
hopeat valitsemahan!
Pane maalle palttinasi,
lempiliinasi levitä
alle kullan kuumottavan,
alle huohtavan hopean,
tuon on maahan tippumatta,
rikkoihin rivestymättä!"
Läksi siitä Pohjolahan;
sanoi tuonne tultuansa:
"Jo nyt hiihin Hiien hirven
Hiien peltojen periltä.
Anna, akka, tyttöäsi,
mulle nuorta morsianta!"
Louhi, Pohjolan emäntä,
tuop' on tuohon vastaeli:
"Äsken annan tyttäreni
sekä nuoren morsiamen,
kun sa suistat suuren ruunan,
Hiien ruskean hevosen,
Hiien varsan vaahtileuan
Hiien nurmien periltä."
Silloin lieto Lemminkäinen
otti kultaohjaksensa,
hope'isen marhaminnan;
lähtevi hevon hakuhun,
kuloharjan kuuntelohon
Hiien nurmien periltä.
Astua taputtelevi,
käyä kulleroittelevi
vihannalle vainiolle,
pyhän pellon pientarelle.
Siellä etsivi hevosta,
kulokasta kuuntelevi
suvikunnan suitset vyöllä,
varsan valjahat olalla.
Etsi päivän, etsi toisen,
niin päivänä kolmantena
nousi suurelle mäelle,
kiipesi kiven selälle;
iski silmänsä itähän,
käänti päätä päivän alle:
näki hiekalla hevosen,
kuloharkan kuusikolla;
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
senpä tukka tulta tuiski,
harja suihkivi savua.
Niin sanovi Lemminkäinen:
"Oi Ukko ylijumala,
Ukko, pilvien pitäjä,
hattarojen hallitsija!
Taivas auoksi avaos,
ilma kaikki ikkunoiksi!
Sa'a rautaiset rakehet,
laske jäiset jäähyttimet
harjalle hyvän hevosen,
Hiien laukin lautasille!"
Tuo Ukko, ylinen luoja,
pilven-päällinen jumala,
ilman riehoiksi revitti,
taivon kannen kahtaloksi;
satoi hyytä, satoi jäätä,
satoi rauaista raetta,
pienemmät hevosen päätä,
päätä ihmisen isommat,
harjalle hyvän hevosen,
Hiien laukin lautasille.
Siitä lieto Lemminkäinen
kävi luota katsomahan,
likeltä tähyämähän.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Hiitolan hyvä hevonen,
vuoren varsa vaahtileuka!
Tuo nyt kultaturpoasi,
pistä päätäsi hopea
kultaisihin koltuskoihin,
hope'isihin helyihin!
En sua pahoin pitäne,
aivan anke'in ajane:
ajan tietä pikkuruisen,
matkoa ani vähäisen,
tuonne Pohjolan tuville,
ankaran anopin luoksi.
Minkä siimalla sivallan
eli vitsalla vetelen,
senpä silkillä sivallan,
veran äärellä vetelen."
Hiien ruskea hevonen,
Hiien varsa vaahtileuka
tunki kultaturpoansa,
pisti päätänsä hopea
kultaisihin koltuskoihin,
hope'isihin helyihin.
Niinpä lieto Lemminkäinen
jopa suisti suuren ruunan,
pisti suitset kullan suuhun,
päitsensä hopean päähän;
hyppäsi hyvän selälle,
Hiien laukin lautasille.
Veti virkkua vitsalla,
paiskasi pajun vesalla.
Ajoi matkoa vähäisen,
tuuritteli tunturia
pohjoispuolelle mäkeä,
lumivaaran kukkuroa:
tuli Pohjolan tuville.
Meni pirttihin pihalta,
sanoi tuonne tultuansa,
Pohjolahan päästyänsä:
"Jopa suistin suuren ruunan,
Hiien varsan valjastelin
vihannalta vainiolta,
pyhän pellon pientarelta,
sekä hiihin Hiien hirven
Hiien peltojen periltä.
Anna jo, akka, tyttöäsi,
mulle nuorta morsianta!"
Louhi, Pohjolan emäntä,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Äsken annan tyttäreni
sekä nuoren morsiamen,
kun ammut joutsenen joesta,
virrasta vihannan linnun,
Tuonen mustasta joesta,
pyhän virran pyörtehestä
yhellä yrittämällä,
yhen nuolen nostamalta."
Siitä lieto Lemminkäinen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
läksi joutsenen joruhun,
pitkäkaulan katselohon
Tuonen mustasta joesta,
Manalan alantehesta.
Astua lykyttelevi,
käyä kälkähyttelevi
tuonne Tuonelan joelle,
pyhän virran pyörtehelle,
jalo jousi olkapäällä,
viini nuolia selässä.
Märkähattu karjanpaimen,
ukko Pohjolan sokea,
tuop' on Tuonelan joella,
pyhän virran pyörtehellä;
katselevi, kääntelevi
tulevaksi Lemminkäistä.
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Jo päivänä muutamana
näki lieto Lemminkäisen
saavaksi, läheneväksi
tuonne Tuonelan joelle,
vierehen vihaisen kosken,
pyhän virran pyörtehelle.
Vesikyyn ve'estä nosti,
umpiputken lainehista,
syöksi miehen syämen kautta,
läpi maksan Lemminkäisen,
kautta kainalon vasemman
oikeahan olkapäähän.
Jopa lieto Lemminkäinen
tunsi koskevan kovasti.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Sen mä tein pahinta työtä,
kun en muistanut kysyä
emoltani, kantajalta,
kaiketi sanaista kaksi,
kovin äijä, kun on kolme,
miten olla, kuin eleä
näinä päivinä pahoina:
en tieä vesun vikoja,
umpiputken ailuhia.
"Oi emoni, kantajani,
vaivan nähnyt vaalijani!
Tietäisitkö, tuntisitko,
miss' on poikasi poloinen,
tokipa rientäen tulisit,
avukseni ennättäisit;
päästäisit pojan poloisen
tältä tieltä kuolemasta,
nuorena nukahtamasta,
verevänä vieremästä."
Siitä Pohjolan sokea
märkähattu karjanpaimen
syöksi lieto Lemminkäisen,
kaotti Kalevan poian
Tuonen mustahan jokehen,
pahimpahan pyörtehesen.
Meni lieto Lemminkäinen,
meni koskessa kolisten,
myötävirrassa vilisten
tuonne Tuonelan tuville.
Tuo verinen Tuonen poika
iski miestä miekallansa,
kavahutti kalvallansa.
Löi on kerran leimahutti
miehen viieksi muruksi,
kaheksaksi kappaleksi;
heitti Tuonelan jokehen,
Manalan alusvesille:
"Viru siinä se ikäsi
jousinesi, nuolinesi!
Ammu joutsenet joelta,
vesilinnut viertehiltä!"
Se oli loppu Lemminkäisen,
kuolo ankaran kosijan
Tuonen mustassa joessa,
Manalan alantehessa.
〜〜
《Viidestoista runo》 第15詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第14詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全460行 》←空白行を含む。タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
スープからレンミンカイネンへ
考えた、考えた、
その原因に唾を吐くだろう、
それぞれが歌の上に落ちるだろうから:
丘の鹿を投げる、
と、彼は思った、
もう一度やってみるか、
黙々と滑る
森の女主人を喜ばせるために、
サロの妖精たちの喜びのために。
一言で言えば、そこだ、
「と、彼は言った:
ああ、おじいさん、偉大な神様...」。
あるいは、主よ、主よ、主よ、主よ...。
さあ、まっすぐなスキーを作ってくれ、
"ゴッサムのガードル
スキーを履いて滑るぞ。
湿原を越えて、大地を越えて、
ヒイの地へ、
北極を越えて
ヘラジカの回廊へ、
ドリルの道へ
"男たち "と森へ行く
雄牛から外地へ
タピオラ街道に沿って
タピオの家々のそばで。
あられ、山々、あられ、危険、
モミの木、モミの木、モミの木、
「こんにちは、木立の木立
「雹、雹、雹、雹、雹、雹、雹、雹!
「ミエスティ、森、湿った、荒れ地、
曲がれ、たった一人のタピオ!
島へ人を呼べ
...そのゴブリンに金を与えよ、
獲物がいるところだ、
持ち込まれるバッチ
"イタチ、タピオの息子、
赤い兜をかぶった清潔な男だ!
「地球に斑点を彫る。
危険にあなたのポストを構築します、
私が感じるかもしれないように、いたずら、訪問する、
鉱脈を探しながら
私は静脈を探しています、
私は私の賞金を懇願している!
「ミエリッキ、森の愛人、
純粋な湿原、美しい姿!
金を放て
「銀をさまよわせ
探し求める男の前足へ
乞食の足元へ!
「黄金の鍵を取れ
お前の穴から、
タピオの小屋を開けろ
森の城よ、動け。
祈りの日々の中で、
私の荒野の日々に
「汝が汝の枠でないとき、
そして汝は紐を履け、
汝の雇われしもべを着よ、
命令を聞く者に命令せよ!
ホステスとしてではなく、愛人として、
棘を持たなければ、
...保持するために百いばら、
1000人の命令に従え、
...そして、すべての家畜を牧夫に..、
"女でもない、女でもない、女でもない。
「森の小さなメイド
タピオさん、タピオさん!
金属製の笛を吹け
"パイプ魔女の笛" "パイプ魔女の笛
私はあなたの女主人になる
森の女主人
群衆の音を聞くために
横たわった状態から立ち上がるために
あなたがゴッドマザーを聞くことができないとき、
ダボダボの未亡人にならないように、
たとえ私だけが乞食であろうとも、
私は私の黄金の舌をささやくでしょう!"
あのガキが...。
私が持っているすべてをあなたにあげよう
"彼は鐘を這い、土地を這い。
彼は硬い山々を這いずり回った、
神の群れ、
炭鉱の炭鉱
一日、一日、また一日。
三日目
彼は大きな丘に登った、
大きな岩の上に登って行った、
彼は弾丸に目を投げた、
沼地の底を横切った:
タピオの家が見えた、
金の扉は熱せられた
沼地を横切って、底から、
危険の下から、影から。
レミングのスープがある
そして、一瞬にして、ある生き物が...、
ニアエルフの一番近くへ、
タピオの窓の下。
キュウリの懐から。
6番目の窓から:
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
ドナーが住んでいた場所
トウモロコシの宦官たちは
ごく普通の服装で
ボロボロの服で。
レンミンカイネンは言った:
「森の女主人、ミンターヘン、
普段着で、トウモロコシのユーカリは
ぼろぼろの服を着て、
汝はとても黒い、
汝の容姿はひどい、
...邪悪な吸血鬼、
...醜い体?
「森を散歩していた頃
森の中に3つの城があった:
一人は木造で、もう一人は骨っぽい、
3つ目は石の城だった;
六つは金の窓
昔、森に行ったとき、城の隅に王様の城があった。
私は城壁の下に立って
私は壁の下に立っていた:
タピオの家の主人、
タピオの家の女主人、
テレルヴォ、ミス・タピオ
タピオの仲間たちと一緒に、
金貨が泡を吹いていた、
銀の鉤爪の男
森の女主人
森の淑女、
その手には金の手、
金の指で
頭は金の鎖、
金の髪
金細工のフックに金の耳、
首は真珠のようだった。
「森の女主人よ、
メッツォーラのメタリックな雌馬よ!
干し草を捨てよ、
汝の白樺の花よ、
汝の咲き誇る樹皮を脱げ、
汝のコートを下ろせ!
その派手な服装では負けるぞ、
アンチシャツも、パンティーも...。
私の森の日々で、
ワイルドでワイルドな日々!
残念だったね
君がいないと寂しいよ
この空虚な存在
私はすべての時間の恵みを得るだろう、
あなたが与えるつもりで与えようとしないとき、
あなたの看護婦になる
喜びの夜が恋しい、
獲物のない長い一日。
"森の老人""広間の老人
すぐに戻るよ。
さあ、森を棚に乗せろ、
"網を投げるのは私だ。
すべての傷は小屋の中に、
お気に入りの服のひらひら
Hope'ihiにホンガを置く、
樅の木は金で建てよ、
古いホンガを鉄の棒に、
カブトムシは銀食器に、
白樺を黄金の花に、
切り株を金の杭に!
まるで古代のように、
あなたの良い時代に:
月がモミの枝を照らした、
日中のカブトムシのてっぺん、
森は私たちに匂った、
マルハナバチに、サロの青を、
アホビエレット・ヴィエルテヘル、
溶けたバターに湿った脇腹。
"森の少女、森の貴婦人、
トゥーリッキ、タピオの娘!
穀物を傍らに追いやれ、
アウケイムからアホへ!
走るために体が硬いとき
走るのは怠け者
笛から冗談を取れ、
茂みから樺を、
樹皮を編み
そして脇の下を掘る!
彼に自由気ままに走らせるのだ、
チラチラと冷やせ、
...男の道を求めて、
常歩の歩みに!
「穀物が邪魔になると
「雄に、雌に、雄に
両手のひらを合わせて
...両側の欄干になるように、
穀物が滑り落ちないように、
"道の右側にいるとき...
穀物を取られないようにするには..、
...道端に、
道へ、穂から穂へ、
「角を溝に入れろ!
「道端にフェンスがある:
そして、男なら男らしく;
道ばたの木々:
彼らは二つに切られる!
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
「フェンスが来る
カア・アイタ・カレルレヘン
5番目の魔女から
剣の7から
「手前に川がある、
道の向こう側の小川:
横にシルクの橋、
階段に赤い血!
海峡を渡れ、
私を水の向こうに連れてって
北の川を渡れ
急流を越えて
「タピオの家の主人
タピオ家の愛人、
森の老人、広間の老人、
森の黄金の王
森の女主人、ミミック、
森の甘く寛大なミイラ、
青い顔の老婆
沼地の赤毛の靴下!
さあ、さあ、さあ、さあ、さあ、さあ、さあ、さあ、
白銀の湿原へ!
私のは月と月のない黄金、
昼の銀、夜の銀、
泥沼から手を引いて、
...と戦うために脅す;
財布の中で身に着けている、
灰の中で暗くなる、
変える金がないとき、
"そして、彼らは銀鉱夫に過ぎない"
レミングのスープもそうだ。
一週間のスキー、一週間のスキー、一週間のスキー、一週間のスキー、
讃美歌を声の限りに歌った、
バスケットに3つ:
森の婦人は喜んだ、
森の主人、
そして私たちを喜ばせた、
そしてタピオの甥たちに曲がれと命じた。
彼らは走った、走った、走った、走った。
鹿の隠し場所、
タピオの祖父を鍛えるために、
# "ヒイエ城の砂浜から
男の求道者の探求へ、
囁く人の手の届くところへ。
レミングのスープそのものだ。
彼の温もりさえも送った...
ヒースのヘラジカの肩へ、
首にはラクダの首、
彼がひどく蹴らないように
撫でると透き通っている。
そこからレミングのスープまで。
彼自身がそれを言葉にした:
「サロの主、大地の主、
牡馬の美しい獣!
森の愛人、
スープからレンミンカイネンへ、森の甘く寛大なモリ!
さあ、黄金を取れ、
銀を選びなさい!
パレットを地面に置いて
お気に入りのリネンを広げて
金の熱の下に
光り輝く銀の下で
それが滴り落ちない地面だ、
雑草を汚さずに!」。
スカンジナビア人、それを捨てよう;
彼はそこに来たとき言った:
"すでに今、私はシャイアの雄鹿を吐き出している。
ヒイの畑の端から。
お前の女をよこせ、
私のために若い花嫁を!」。
北の女主人ルーヒー
"主よ、あなたをあなたに差し上げます
「娘と若い花嫁を
そして若い花嫁を
大領主の腹を切るとき
ヒエの茶色の馬
仔の楓の顎をあげよう
比叡の草原から」。
そしてレンミンカイネンの一番になるのだ。
黄金のフリースを取った
ホープの牛小屋
干し草を取りに出かけた
鳥の耳を澄ますために
ヒースのヒースから。
そして足を叩いた、
闘牛場へ
緑の牧草地へ
聖なる野の東屋へ。
そこに馬は求められた、
ごきげんな声に耳を傾けて
湿原の手綱を持って
仔馬の馬具を肩に担いで。
一日求め、また一日求め
そして三日目
大きな丘に登った、
岩だらけの尾根を登った;
彼は東に目をやった、
一日の下をくぐった:
彼は砂の中に馬を見た、
ヒッコリーの木の窪みに;
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
それが彼の髪に火をつけた、
ブラシから煙が出たんだ
そうレミンカイネンは言った:
「ああ、偉大なる神、おじいさん、
祖父よ、雲の番人よ、
綿菓子の支配者!
天は溢れ出す、
すべての空気を窓へ!
鉄の馬具をサア、
氷のつららを降ろせ
良い馬を磨け、
"丘は受け皿に!"
高貴なる創造主よ、雷を起こせ、
雲の頭の神、
空気は轟音に引き裂かれた、
天の蓋を二重にするために;
雹が降り、氷が降った、
鉄の雹を降らせた、
馬の頭より小さい、
人の頭は頭よりも大きい、
良い馬のために、
私は干し草を皿の上に置いた。
そのスープからマルハナバチが
洞窟から見に来た
そして、彼は彼をよく見ている。
そして、自分で言葉にした:
「湿原の良い馬
カエデの樹皮を持つ山の仔!
汝の黄金の馬を連れてこい、
銀に頭を突っ込め
金メッキの仔馬の靴で、
銀の装身具に!
私はあなたを責めない、
オール・アンケイン・アジャネ
小さな時の流れの中で
...そして小さな道へ、
北の鳩たちへ、
厳しい姑に。
どのような線で私は曲げます...
竿で描こう、
絹を使うよ...」、
水辺で描こう」。
丘の茶色の馬
カエデの皮をかぶったヒースの子馬が
「金のきつねをあげよう
銀の頭
金色の仔馬の靴下で
銀の装身具で
スープはレミングだった
群れの偉大な領主でさえも、
金の口の中に手綱を入れる、
銀の頭で
緋炎はスプーンを皿の上に置いた、
馬の皿の上に。
彼は鞭でかぎ針編みをした、
彼は柳を水で打った。
そして少し走った、
彼は愚かな男だった...
丘の北側へ、
雪の茂みの丘:
北の鳩のところに来た。
彼は宿の中庭から行った、
彼はそこに来たと言った、
北極に来たとき、彼は言った:
"私は大きなルーンも溶かした、
私は雌羊の仔に馬具をつけた。
緑の牧草地から
聖地の畑から、
そして丘にヒイアの雄鹿を。
斐伊の畑の端から。
さあ、雌犬よ、お前の女をよこせ、
若い花嫁をよこせ。
ルーヒー、北の女主人、
彼女はそれを言葉にした:
「汝に娘を与えよう。
そして若い花嫁を、
川から白鳥を撃つとき
川から憎しみの鳥を、
それは黒い川から、
聖なる川の渦から
一度で
一本の矢の先から。
そこからマルハナバチが生まれた、
それは美しい別れ
...白鳥の咆哮へ、
首の長いまなざしに
それは黒い川から、
マナラの冥界から。
そして彼は踏みしめるために立ち止まった、
"足かせの足かせに行くために
トゥオネラの川へ
聖なる流れの渦へ、
高貴な弓を肩に
ワインと矢を背負って
濡れ嫌いの羊飼い
北の盲目の老人、
Tuop'はTuonelaの川の上にある、
聖なる流れの渦の上で
見守りながら
レンミンカイネンからやって来る。
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
この日、すでに数人が
レミンカイネンのスープを見て
近づいてくる、近づいてくる
トゥオネラの川へ、
奇妙で怒りに満ちた急流、
神聖な流れの渦に。
水路の水から、持ち上げられた、
ダムの波から、
...そして男の胸を通して..、
レンミンカイネンの肝臓を通り抜け
左脇の下から
右肩に。
レミングのスープでさえ
その手触りはとても心地よかった。
あなたの名前について、かぎ針編みの言葉:
"最悪の仕事だ、
私が頼むのを忘れたとき
母から、運ぶ人、
2つの言葉だったと思う、
「一番大変なのは、3人いるときよ。
ジェスチャーとして
この邪悪な時代に:
私は水の欠点を知らない、
...行き止まりのパイプの...
「私の母よ、私の担い手よ、
私の困った看護婦!
汝は知っているであろうか、汝は知っているであろうか、
...あなたの息子は貧しい、
汝に急いで来てほしい、
私の母よ、私の担ぎ手よ;
汝は息子の哀れな者を逃がすであろう。
この死に方から、
若くして眠りから
血塗られた側から。
北の盲人が
濡れ帽子の羊飼い
レミングのスープ
カレヴァの息子を失った
それは私が今まで見た中で最も黒いものだ、
最悪の旋風
スープのレミングはいなくなった、
疝痛で急流を下った、
下流の渦巻きで
トゥオネラの鳩小屋へ。
トゥオネンの血まみれの息子は
彼は剣で男を殴った、
コックと一緒に逃げた。
彼はかつて、一撃で
その男は5つのパンくずとなり
八つ裂きにした;
トゥオネラを川に投げ込んだ、
冥界の水の底へ:
"ヴィル、それはお前の年だ
お前の弓と矢で
川から白鳥を射よ、
水鳥から水鳥を
レミングの最期だった
厳しい求婚者の死
黒い川で、
冥界の冥界で。

〜〜
第15詩  ☆次は下記〈リンク〉で紹介☆
〜〜


〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その15「第15詩」




〈リンク②〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり





〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?